Hirsitalon julkisivulaudoitus ei kaipaa tuulettamista

Perinteisesti julkisivuverhous on kiinnitetty suoraan hirsiseinään ilman tuuletusrakoa. Näin toimittu myös purutäytteisissä lautataloissa, esimerkiksi rintamamiestaloissa. Tällä on tavoiteltu vedon poistamista eli ilmatiiviyden lisäämistä. Laudoituksen alla on usein käytetty tuohta, tervapaperia tai rappausta samasta syystä. Toisinaan vanhassakin talossa tapaa alusrimoitusta, mutta kyseessä on yleensä ollut seinän oikaisu, ei tuulettaminen. Tuuletusrako alkoi yleistyä vasta 1960-luvulla. Silloin huomattiin, että muovimaalit estivät kosteuden haihtumisen ulospäin, ja seinät alkoivat lahota. Tuuletusraon avulla ongelma on ratkaistu: hirsirunko pysyy kuivana, vaikka verhous olisi tehty kestopressusta. Miksi siis vastustaa tuuletusraon käyttämistä?

Tuuletusraon aiheuttamat ongelmat

Perinteisessä hirsirakentamisessa tuuletusrako johtaa moniin ongelmiin. Tuuletusraon edellyttämä koolaus johtaa julkisivupinnan työntymiseen ulospäin. Näin ikkunat ja ulko-ovet sekä sokkeli jäävät syvennykseen ja räystäät lyhenevät, mikä johtaa arkkitehtonisen suhdemaailman huonontumiseen. Samalla seinärakenne kylmentyy, kun ulkolaudoitusta ei voida enää hyödyntää osana lämmöneristystä.

VIRHE forssa kalliomäki 04_1200px

Rakentamismääräykset eivät vaadi tuulettamista

Monella on käsitys, että rakentamismääräyksissä edellytettäisiin tuuletusrakoa. Näin ei ole. RakMK C2 määräys: ”Seinärakenne on suunniteltava ja rakennettava niin, ettei ulkoverhouksen taakse joudu vettä tai ulkoverhous on suunniteltava siten, että ulkoverhouksen taakse tunkeutuva vesi ja kosteus pääsevät poistumaan rakenteita vahingoittamatta. Ulkoverhouksen tausta on tuuletettava ellei kosteus pääse muutoin poistumaan.” RakMK C2 ohje: ”Lauta- tai levyverhouksen taakse joutuva kosteus tuuletetaan yhtenäisen tuuletusvälin kautta ulkoilmaan. Tuuletusvälin tulisi mielellään olla alhaalta ylös suuntautuva ja avoin päistään tai reunoistaan myös ikkuna- ja oviaukkojen kohdalla. Tuuletusvälin yhtenäisyys varmistetaan tarvittaessa ristiinkoolauksella.”

SEINÄPINTA yli-laurosela_1200px

Miten varmistetaan tuuletusraottoman julkisivun toimivuus

Rakentamismääräykset siis edellyttävät hyvää suunnittelua, eivät tuuletusrakoa. Ohjeessa puolestaan kerrotaan, miten tuuletus kannattaa tehdä, jos se katsotaan tarpeelliseksi toteuttaa. Tuuletusraottoman seinärakenteen rakennusfysikaalinen toimivuus edellyttää kosteutta läpäisevän maalityypin käyttöä. Tällaisia maaleja ovat perinteiset keittomaalit sekä pellavaöljymaali. Öljymaali on tuoreena tiivis, mutta muuttuu vähitellen kosteutta läpäiseväksi. Tällaisten seinärakenteiden kosteusteknisestä toimivuudesta on satojen vuosien kokemus. Usein julkisivujen lahoaminen on alkanut siinä vaiheessa, kun perinteisestä pellavaöljymaalista on siirrytty huoltomaalauksessa alkydiöljymaaliin.

Vesihöyryn läpäisevyys ei riitä

Muovimaalit läpäisevät vesihöyryä, ainakin valmistajien markkinointimateriaalin mukaan. Tämä ominaisuus ei kuitenkaan riitä, koska maalin olisi läpäistävä myös nestemäistä kosteutta. Käytännössä maalipinnan taakse joka tapauksessa pääsee kosteutta halkeamien ja maalausalustan epätasaisuuksien takia. Muovimaalin takaa kosteus ei pääse poistumaan, vaan se jää lahottamaan seinärakennetta.

SEINÄPINTA Ivars_1200px

Tieto oikeasta huollosta on tärkeää

Olisiko hyvä varmuuden vuoksi siis tehdä julkisivu tuulettuvana, siltä varalta että joku mahdollisesti tulevaisuudessa kuitenkin käyttää muovimaalia? Mielestäni ei. Samalla perusteella sokkelin tuuletusluukut pitäisi piilottaa lukkojen taakse, jotta kukaan ei vahingossakaan jättäisi niitä kesäksi kiinni. Vanhassa talossa nyt vain on asioita, jotka on ymmärrettävä ja osattava. Tämäkin haaste lienee ratkaistavissa selkeillä talon käyttö- ja huolto-ohjeilla.

Pekka Saatsi