Lisäainein terästettyä luonnollisuutta

Kerroin aiemmassa kirjoituksessani pellavaisten hirrenvälinauhojen muovisideaineesta. Nyt laajennan asiaa myös muihin luonnonmukaisina pidettyihin lämmöneristeisiin sekä hirren- ja karmivälitilkkeisiin. Käsittelen selluvillan, pellavaeristeen, turpeen ja lampaanvillaeristeen lisäaineita. Myöhemmin palaamme blogissamme tarkemmin näiden eristemateriaalien muihin ominaisuuksiin. Lisäaineista huolimatta, kaikki edellä luetellut eristeaineet soveltuvat hyvin perinteiseen hirsitaloon. Sen sijaan mineraalivillat, polypropeeni, uretaani, solumuovi ja vastaavat ovat markkinamiesten puheista huolimatta antiteesi luonnonmukaiselle, kosteutta sitovalle rakentamistavalle, joten niitä emme käsittele sen enempää. On myös eriste- ja tilkeaineita, joissa ei ole lisäaineita – esimerkiksi sahan- ja kutterinpuru sekä sammal.

ERISTE Turve Normaali 01_1200px

Turvetta voidaan käyttää irtonaisena eristeenä purun tapaan, jolloin ei tarvita sideaineita. Turve on luonnostaan toipumiskykyinen ja antibakteerinen ja siten turvallinen eriste. Kuvassa irtonaista pintaturvetta puhallettavassa koostumuksessa.

Palonsuoja-aineet

Palonestoaineena käytetään yleisesti booraksia. Esimerkiksi joissakin selluvillatuotteissa on booraksia yli 20 painoprosenttia. Booraksi, tarkemmalta nimeltään dinatriumtetraboraattidekahydraatti, on boorihapon natriumsuola. Se on terveydelle haitallista. Joutuessaan hengitysteihin tai nieluun se aiheuttaa kansainvälisen kemikaalikortin mukaan mm. hengenahdistusta, kipua ja kouristuksia. Boorihappo on luokiteltu lisääntymismyrkylliseksi, ja luokitus on vahvistettu vuonna 2009 annetussa EU:n komission asetuksessa.

Aiemmin booraksia on käytetty säilöntäaineena elintarvikkeissa, mutta nykyään se on Suomessa sallittu yksinomaan kaviaarin eli sammenmädin säilömisessä. Erityisen haitallista booraksi on vesieliöille. Vesistöön booraksi voi joutua esimerkiksi tilanteessa, jossa selluvilla levitetään ”maanparannusaineeksi” kasvimaalle, tehtaan ohjeen mukaisesti.

Pellavaeristeissä käytetään palonestoaineena ruokasoodaa. Se on selkeästi luontoystävällisempi aine kuin booraksi. Sooda eli natriumkarbonaatti on hiilihapon natriumsuola.

Turve-eristettä on saatavana ilman palonestoainetta. Tällaista eristettä voidaan käyttää rakennettaessa P3-luokan rakennuksia kuten omakotitaloja. Joihinkin turvetuotteisiin, esimerkiksi akustiikkalevyihin ja lämmöneristelevyihin, lisätään palonestoainetta suihkeena. Turve-eristettä kehittävä toimija ei kysyttäessä kertonut, mitä ainetta niiden palonestoon käytetään, se ei kuitenkaan ole booraksia eikä soodaa.

Lampaanvillaeristeessä ei käytetä palonestoaineita. Villa on huonosti syttyvää. Sen syttymispiste on 560-600 astetta. Vertailun vuoksi, puun syttymispiste on 250-300 astetta.

ERISTE Lampaanvilla 01_1200px

Lampaanvillaeriste on tällä hetkellä ainoa tiedossamme oleva levy- tai nauhamainen eriste, jossa ei käytetä muovisideainetta. Se pysyy kasassa karstauksen avulla.

Homeenestoaineet

Selluvillaan lisättävä booraksi toimii homeenestoaineena. Pellavaeristeissä ei käytetä erillistä homeenestoainetta. Turve on luonnostaan antibakteerista, ja siksi se on vastustuskykyinen homeille. Homeenestoainetta ei tarvita eikä käytetä. Antibakteerisuus perustuu turpeen mikrobikantaan ja happamuuteen (PH 4-5), haitalliset bakteerit eivät elä näissä olosuhteissa. Myöskään lampaanvillaeristeessä ei käytetä homeenestoaineita, sillä villan valkuaisainekuidut eivät toimi homeitiöiden kasvualustana.

Sideaineet

Aiemmassa kirjoituksessani kerroin, että lähes jokaisessa uudessa hirsitalossa, käsin veistetyssäkin, on yllättävässä kohteessa muovia: hirsien välissä tilkkeenä käytettävä pellavanauha pysyy kasassa muovisideaineella. Sama koskee muita nauhamaisia tuotteita, kuten turvenauhaa.

Olemme iloksemme löytäneet yhden ainoan poikkeuksen polyesterikuidulla kootuille nauhoille: lampaanvillanauha saadaan pysymään levyinä ja nauhana karstaamalla.

Myös muissa eristemateriaaleissa polyesterikuidulle on vaihtoehtoja. Esimerkiksi PLA on synteettinen, biohajoava muovi, joka valmistetaan maitohaposta. PLA on toki muovi, mutta biohajoavana se voidaan vaikka kyntää peltoon. Myös maissitärkkelystä on kokeiltu. Ongelmana on se, että tuhohyönteiset saattavat kiinnostua tärkkelyksestä.

Kannustan kaikkia toimijoita tuotekehitykseen. Olen vakuuttunut, että tulevaisuuden terveessä rakentamisessa tullaan luopumaan muoveista ja muista lisäaineista, joten kilpailuetu on sillä, joka kulkee kehityksen kärjessä kohti entistäkin luonnollisempia tuotteita.

Pekka Saatsi