Pekan puunpolttokoulu – osa 2: Hyvän polttopuun DNA

Puunpolttokoulun ensimmäisessä osassa käsittelimme puunpolton ekologisuutta. Nyt on vuorossa oikean polttopuun valinta. Eri käyttökohteisiin on omat suosituksensa ja perusteensa. Avotakassa ei voi käyttää havupuuta pihkan aiheuttaman kipinöinnin takia. Savusaunaan sopii leppä, koska siitä ei tule kitkua. Tässä yhteydessä keskitymme kuitenkin puun polttamiseen lämmitysmielessä – siis varaavassa takassa.

Metsästä klapeiksi

Puunpolttokoulun ensimmäisessä osassa käsittelimme puunpolton ekologisuutta. Nyt on vuorossa oikean polttopuun valinta. Eri käyttökohteisiin on omat suosituksensa ja perusteensa. Avotakassa ei voi käyttää havupuuta pihkan aiheuttaman kipinöinnin takia. Savusaunaan sopii leppä, koska siitä ei tule kitkua. Tässä yhteydessä keskitymme kuitenkin puun polttamiseen lämmitysmielessä – siis varaavassa takassa.

PUU mänty 01

Talvella kaadettu kotimainen mänty on ensiluokkaista raaka-ainetta hyvälle polttopuulle.

Koivu on paras ja kallein

Puun lämpöarvo on se lämpömäärä, jonka yksi kilogramma puuta palaessaan luovuttaa. Puun lämpöarvo on suoraan verrannollinen puun kuivapainoon eli tiheyteen. Mitä tiheämpää puuta, sitä painavampaa ja parempaa. Yleisimmät kotimaiset puut mänty, kuusi ja koivu ovat kaikki hyviä polttopuita. Koivun lämpöarvo on kuitenkin tilavuusyksikköä kohden muita parempi sen suuren tiheyden ansiosta. Koivun painon huomaa viimeistään kantaessaan klapeja liiteristä tupaan. Jos kantaminen tuntuu raskaalta, voi lohduttautua ajatuksella tulevasta uuninlämmöstä ja kantajalle koituvasta liikuntahyödystä. Jos puulajeilla todella ryhdytään hifistelemään, kannattaa sytykkeiksi varata kuusta tai haapaa. Niiden pilkkominen sytyketikuiksi ja veistäminen kiehisiksi on huomattavasti helpompaa kuin koivun.

tuli-klapikassi-01_1200px

Klapien kantamiseen tarvitaan kunnollinen, tukeva kassi. Tähänkin tarkoitukseen Ikea-kassi on moitteeton, jos se sattuu sointumaan sisustukseen.

Puun kuivuus on tärkeintä

Puulajia tärkeämpää on puun kuivuus. Ylivuotinen puu on parasta. Ylivuotinen puu on sellaista, joka on saanut kuivua yli vuoden ajan, käytännössä kaksi kesää. Parhaassa tapauksessa talvella kaadettu ja halottu puu poltetaan puolentoista vuoden kuluttua alkavalla lämmityskaudella. Kostea puu ei syty, antaa huonosti lämpöä ja saastuttaa tuottaen mustaa savua. Tällainen ”fumata nera” on tarpeen vain Vatikaanissa, kun uuden paavin valinta ei ole onnistunut äänestyksessä, ja sen merkiksi laitetaan äänestyslippujen seassa palamaan märkää olkea. ”Fumata bianca” eli valkoinen savu kertoo niin onnistuneesta paavin valinnasta kuin siitä, että suomalaisessa tuvassa lämmittäjä osaa asiansa.

tuli-klapikoppa-01_1200px

Perinteinen päreestä tehty koppa on käytännöllinen ja kaunis, todellinen design-esine. Olennaista on, että koppa on tehty puukkopäreestä eli käsin kiskotusta päreestä, jossa puun syyt ovat säilyneet ehjinä. Höyläpäreestä tehty koppa ei kestä oikeaa käyttöä.

Loppukuivatus tuvassa – tai uunissa

Liiterissä olevan, ulkokuivan puun kosteus on 15-20%. Kosteus alenee huomattavasti, jopa 5-10%:iin, jos puu saa olla sisätiloissa ennen polttamista. Itse tuon polttopuut liiteristä sisälle taloon aina vähintään edellisenä päivänä. Itse asiassa, menen vielä pidemmälle: ladon puut ja sytykkeet tulipesiin jo illalla, kun uunit ovat vielä lämpimät. Mikä olisi mukavampi tapa aloittaa talviaamu, kuin tehdä pieni kierros uuneilla ja sytyttää ne helposti, yhdellä tikulla. Aamulla lämmittäminen on muutenkin viisainta, jos siihen on mahdollisuus. Näin yöllä on jo hieman viileämpää ja parempi nukkua, eikä tarvitse huolehtia pelleistä. Oikeaa lämmitystekniikkaa käsittelemme sarjan seuraavassa kirjoituksessa.

Pekka Saatsi