Tuulettuvan alapohjan renessanssi

Alapohja – siis rakennuksen alin lattiarakenne – voi olla maanvarainen eli maata vasten rakennettu tai tuulettuva, jossa maanpinnan ja lattian alla olevan eristeen väliin jää ilmatila. Nykyrakentamisessa suositaan maanvaraisia lattioita. Miksi tuulettuva alapohja olisi parempi? Koska se on kokemuksen hyväksi osoittama, varmatoiminen ratkaisu. Maanvaraisissa alapohjissa on ongelmia, erityisesti kosteuden kapillaarisen nousun takia. Aiemmin maanvastaisia betonilaattoja tehtiin siten, että lämmöneriste asennettiin pohjalaatan yläpuolelle. Laatan yläpintaan tuli myös puurakenteita. Kosteudelle arat eristeet ja puurakenteet ovat usein johtaneet mikrobi- ja lahovaurioihin. Korjaaminen on raskasta ja kallista: se edellyttää käytännössä koko laatan purkamista. Maanvaraisen lattian voi tehdä oikein ja turvallisesti, mutta tuulettuva alapohja on useimmiten varmin ja pitkäikäisin ratkaisu.

SEINÄPINTA Ivars_1200px

Seurasaaressa sijaitsevan Ivarsin talon pulterikivistä kasatussa sokkelissa pilkistävä lautaputken pää paljastaa, että alapohjarakenteena lienee multapenkki – tuulettuva ja toimiva perinteinen alapohjarakenne.

Millainen alapohja on tuulettuva?

Tuulettuva alapohja voi olla perinteiseen tapaan rossi- eli täytepohja tai multapenkki. Jos talo seisoo tolppien päällä kokonaan ilmassa, silloin alapohja pääsee tuulettumaan erityisen hyvin. Tuulettuvassa alapohjassa olennaista on, että ilma pääsee liikkumaan lattian alla. Yksi luukku sokkelissa ei vielä saa aikaan ilmankiertoa. Aukkoja pitää olla riittävän paljon ja oikeissa paikoissa – lähellä nurkkia – jotta muodostuu läpiveto, eikä ryömintätilaan jää huonosti tuulettuvia katvepaikkoja. Tuuletus vie pois maasta nousevan kosteuden, radonin ja muut epäpuhtaudet.

SOKKELI Yli-Laurosela 01 Neliö 1200px

Yli-Lauroselan talossa Ilmajoella on kunnollinen sokkeli luonnonkiviharkoista sekä oikeanlaiset kissanluukut. Kuvanottohetkellä ruoho vihertää – luukut auki ja ilma kiertämään!

Modernismin vuosikymmenten haasteet

1960-luvulla oli ihanteena asua matalalla, lähellä maanpintaa, ”että luonto tulee asuntoon sisään”. Näin kävikin, usein veden muodossa. Tuulettuva alapohja joutui yhdeksi syntipukiksi 1970-luvulla, kun rakennusten energiankulutusta haluttiin suitsia 1973 öljykriisin jälkeen. Tuuletustiloja täytettiin soralla, betonilla ja mineraalivillaeristeillä. Seurauksena oli usein lattiasieni. Kissanluukkuja tukittiin kesäajaksi ja katupintoja nostettiin siten, että tuuletus estyi – samalla homeisella seurauksella.

Lopuksi

Nyt on oikea aika tuulettuvan alapohjan renessanssille. Samalla on pidettävä huolta alapohjan hyvästä ilmatiiviydestä, maltillisesta lämmöneristämisestä ja reilusta tuulettumisesta. Tällä reseptillä syntyvät alapohjat, jotka kestävät satoja vuosia.

Pekka Saatsi