Vallisaari – luonto kaikille, kaikki luonnolle?

Vallisaari ja Kuninkaansaari, nuo yleisöltä suljetut Helsingin edustan linnoitussaaret, avautuivat yleisölle tänä keväänä. Olin vaikuttunut vierailustani. Luonto saarella on upeaa ja linnoitukset kulttuuriympäristöihin hurahtaneelle arkkitehdille herkkupaloja. Kallioketoja, kosteita tervaleppäkorpia ja upeita lahopuita, jotka tarjoavat kodin tuhansille eliöille.

Huolenaiheita

Ihastuksen lomassa heräsi myös huoli. Vaikka kulkua on rajoitettu ja polulla pitäisi pysyä, näkyi jo toukokuun alussa kasvillisuuden alkava kuluminen. Jäkälät murenivat pölyksi polkujen reunojen kallioilla. Tiheään sijoitetut käymälät eivät näyttäneet riittävän, sillä myös pensaikot toimivat piipahduspisteinä. Saari on rehevä jo nyt, mutta tällainen lannoitus johtaa typestä hyötyvän nokkosen leviämiseen. Voisiko olla paikallaan vielä terästää ohjeita poluilla pysymisestä?

LUONTO JA RAKENNETTU Vallisaari 01_1200px

Eläinten ja luonnon paratiisi

Vallisaaressa flora ja fauna ovat saaneet nukkua Ruususen unta. Nyt herätys on tapahtunut rytinällä, kun saareen pääsee lintujen pesimäaikana. Polkujen varrelta en pesiä nyt havainnut, mutta epäilemättä niitä on siellä ollut. Mikä ihana paratiisi tämä on linnuille ollut, kun ihmiset ovat olleet poissa jo useamman vuosikymmenen.

Luontoa lähellä kaupunkia

On arvokasta, että tällaisia luontokohteita on kaupungin kupeessa. Ilmastovaikutus pienenee, kun ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Silti herää huoli herkän ja pinta-alaltaan pienen alueen kestävyydestä. Villin luonnon saarekkeet kaupunkiluonnon keskellä ovat todellisia turvasatamia monille lajeille. Toivon saaren pohjoisosan pysyvän suljettuna jatkossakin, jolloin alueella olisi tilaa sekä suojaa kaipaavalle lajistolle että saaristoa ihasteleville ihmisille.

LUONTO Vallisaari 01_1200px

Rakennetun kulttuuriperinnön vaaliminen

Luontoarvojen lisäksi Vallisaaressa olisi huolehdittava myös rakennetun kulttuuriperinnön säilymisestä. Toivon, että hirsirakennukset kunnostetaan ymmärtävällä otteella ja taiten, ei kokonaisvaltaisesti uusien. Viisaasti korjattuna ja oikein huollettuna perinteisellä hirsirakennuksella ei ole elinkaarta, vaan se säilyy aitona esimerkkinä meitä edeltävien sukupolvien saavutuksista. Myös uudisrakennuksissa olisi luontevaa hyödyntää perinteisiä, massiivisia rakenteita. Suomenlinnasta löytyy hyviä esimerkkejä uuden ja vanhan arkkitehtonisesta yhteensovittamisesta, esimerkkinä venäläistä kauppiaskorttelia täydentävät puurakennukset.

Emilia Saatsi

LUONTO JA RAKENNETTU Vallisaari 02_1200px