jokioisten_pappila_01
jokioisten_pappila_02
jokioisten_pappila_03
jokioisten_pappila_04
jokioisten_pappila_05
jokioisten_pappila_06

Jokioisten pappila

Vuonna 1800 valmistuneen savirakenteisen pappilan uusi lautakattoinen kuisti sekä pihapiirin ja rakennuskannan hoito- ja käyttösuunnitelmat | Sijainti Jokioinen, Lounais-Häme | Tilaaja Jokioisten kunta | Hoito- ja käyttösuunnitelma valmistunut 2010, katoksen toteutus valmistunut 2011

Historiallinen savipappila

Vuonna 1800 valmistunut Jokioisten pappila on rakennettu komealle paikalle mäen korkeimpaan kohtaan, josta on hyvät näkymät ympäröivään maisemaan. Myös rakennus itse näkyy kaukaa – tosin ennen suunnittelemiamme maisemanhoitotoimia, pappila oli kätkeytynyt kasvillisuuden suojiin. Rakennus on perustettu kalliolle. Sokkeli on luonnonkiveä, ja sen päältä nousevat ryhdikkäät punatiilijulkisivut. Tietä myöten lähestyttäessä huomio kiinnittyy suhteikkaaseen päätyjulkisivuun, jonka viimeistelee aumattu mansardikatto. Rikastuttavana yksityiskohtana katon ja itäisen päädyn yhtymäkohdassa on laudasta tehdyt seinänosuudet, jotka on punamullattu. Ulko- ja väliseinien rakenne on harvinainen ja siten erityisen vaalimisen arvoinen massiivisavi. Julkisivujen punatiili on vain puolen kiven vahvuinen verhous. Savirakenne ilmiönä liittyy 1700-luvun jälkipuoliskolla virinneeseen valistus- ja hyötyajatteluun. Rakennustapa on ollut muottiin kerroksittain sullottu savi. Kerrosten välissä on olkia ja mahdollisesti muitakin kuituja, kuten katajaa. Seinien sisäpinnat on pääosin rapattu ja paperoitu.

Sisäänkäyntikatos

Ulko-oven suojana on aikojen saatossa ollut erilaisia rakennelmia. 1900-luvun alkupuolella otetussa valokuvassa näkyy yksinkertainen, lautarakenteinen kuisti. Vuoden 1967 valokuvassa kuisti on purettu. Myöhemmin on toteutettu metallinen, kaareva katos, joka on johtanut vesiä seinärakenteeseen. Ongelmallinen katos on purettu vuonna 2009 ja katoksen muurauksessa aiheuttamia vaurioita korjattu. Sisäänkäynnin yhteyteen on vuonna 2011 rakennettu suunnittelemamme uusi katos. Ensimmäinen ajatuksemme oli toteuttaa lautakuistin rekonstruktio tai korostetun moderni katos. Museoviraston ja pappilamuseota ylläpitävän Jokiläänin kotiseutuyhdistyksen kanssa käydyissä keskusteluissa päädyttiin lopulta eleettömään, harjakattoiseen katokseen. Se on fyysisesti ja ajatuksellisesti hieman irrotettu vanhasta seinästä. Materiaalina on tervattu puu, jota on täydennetty teräsosin. Vesikate on lautaa, ja sen rakenne toimii ehdotuksemme mukaan lähtökohtana pappilan koko vesikaton uusimiselle. Katoksen mitat on sovitettu siten, että vanhat vetotankojen päät jäävät näkyviin. Myös vanha valaisin on säilytetty.

Katoksen rakenteet ja materiaalit

Kaikki puutavara on höylättyä. Lautakate on tehty sydänpuuvaltaisesta, tiheäsyisestä männystä katon kestävyyden lisäämiseksi. Lautakerrosten väliin asetettiin tuohikerros. Rakenne on jäykistetty vaakasuunnassa portaan alle jäävien vinosoirojen ja tukevien, hitsattujen kulmarautojen avulla. Kattorakenteen vetotankoina ja portaan kaiteina toimivien rautatankojen päihin ajettiin kierteet pultteja varten. Kaikki metalliosat maalattiin mustiksi. Kattolaudat käsiteltiin kuumennetulla hautatervalla ennen asennusta, jotta terva imeytyi kunnolla puuhun. Muutaman ensimmäisen vuoden aikana katto tervataan useaan kertaan viileänä syys- tai kevätpäivänä kunnollisen tervakerroksen aikaansaamiseksi. Myöhemmin riittää muutaman vuoden välein tehtävä huoltotervaus.