qvidja_samppalinna_06_1200px
qvidja_samppalinna_14_1200px
qvidja_samppalinna_07_1200px
qvidja_samppalinna_08_1200px
qvidja_samppalinna_10_1200px
qvidja_samppalinna_11_1200px
qvidja_samppalinna_12_1200px
qvidja_samppalinna_13_1200px

Samppalinna

1900-luvun alussa valmistuneen hirsirakennuksen restaurointi | Sijainti Qvidja gård, Parainen | Kuitian kartanolinna on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY) | Samppalinna on suojeltu asemakaavalla | Tilaaja yksityinen | Työmaa käynnissä, valmistuminen 2017

Restaurointi asuinkäyttöön

Aloitimme restaurointihankkeen mittauspiirustusten laatimisella ja dokumentoinnilla. Sitä ennen olimme jo laatineet tämän Suomen vanhimman kartanomiljöön säilyneen ja puretun rakennuskannan inventoinnin. Rakennus suunniteltiin ympärivuotiseen asuinkäyttöön kiinnittäen erityistä huomiota rakennushistoriallisten arvojen säilymiseen. Perinteiselle hirsitalolle ominaisen puisen, kosteutta sitovan massiivirakenteen rakennusfysikaalisen toiminnan turvaaminen oli myös keskiössä. Energiatehokkuuden parantamisessa keskityttiin ilmatiiviyden lisäämiseen, joka on paitsi kustannustehokas tapa, myös arkkitehtonisesti suotuisa ratkaisu sekä luo edellytykset hyvälle sisäilmalle yhdessä painovoimaisen ilmanvaihdon kanssa. Mittavat hirsikorjaukset on tehty perinteisen tavan mukaisesti. Märkätiloille uhrattiin yksi huone rakennuksen keskeltä. Ne rakennettiin kokonaan kiviaineisina perustuksista sisäkattoon asti. Märkätilojen, kuten koko rakennuksenkin, ilmanvaihto toimii painovoimaisesti. Uuneja muurattiin uudelleen, laatimiemme detaljisuunnitelmien mukaisesti, tähtiventtiilein. Kaikki kunnostettavissa olevat rakennusosat on säilytetty ja korjattu käsityönä perinteisin menetelmin. Seinäpinnat ovat paperitapettia, lattiat pellavaöljymaalattua lautaa ja sisäkatot helmiponttipaneelia. Vintti jätettiin perinteiseen tapaan kylmäksi ja tuulettuvaksi.

Työväen asuinalue Skepparbacken

Samppalinna sijaitsee Skepparbackenin alueella, joka rakentui Qvidjan työväen asuinalueeksi kahdessa jaksossa. Alue oli tiettävästi asumaton 1800-luvun puoliväliin, jolloin valmistuivat Leivintupa eli Vellikellotalo sekä Algotin talon paikalla sijainnut rakennus. Samppalinna on kertoman mukaan rakennettu vuonna 1910. Lamasalvottu hirsirakennus sijaitsee kallion päällä Skepparbackenin lähes korkeimmalla kohdalla.

Samppalinnan arkkitehtuuri

Samppalinna on perushahmoltaan perinteinen suomalainen peiterimaverhottu, punamullattu, harjakattoinen rakennus, jossa on kaksi savupiippua. Vesikatto on alun perin ollut pärettä, jonka päälle on 1900-luvun puolivälissä asennettu betoniset kattotiilet. Samppalinnaan on kuulunut kolme asuntoa. Päätyasuntoihin on käyty kuistien kautta. Kuistien alla on kartanolle ominaiset punatiiliset ruokakellarit. Läntisin ja keskimmäinen asunto olivat kesäaikaan asuttuina vielä 1990-luvulla. Ikkunat ovat 1900-luvun alkupuolelta eli alkuperäiset, ja samanlaiset kuin Algotin talossa. Saranat ovat pyöreäpäiset ja kulmaraudat puristetut, osassa puitteita on fortuskat. Eteläjulkisivun keskellä oleva ikkuna eroaa muista hieman sekä kokonsa että sijaintikorkeutensa puolesta, lisäksi lasiruudut on jaettu välipuitteella puolet pienemmiksi.

Tilanne ennen restaurointia

Itäpäädyn asunto on käsittänyt keittiön ja kamarin, joiden seinät ovat olleet pahvitetut ja tapetoidut. Sisäkatot ovat olleet paneelia. Kaikissa rakennuksen huoneissa on ollut lautalattiat, joita on päällystetty myöhempinä aikoina korkkimatoin. Rakennuksessa on ollut eri aikoina rakennettuja liesiä ja uuneja, jotka olivat päässeet käytön puutteessa huonoon kuntoon. Muuratut hormit ovat tarjonneet naakkayhdyskunnalle oivallisen pesäpaikan. Osa tulisijojen savupelleistä on ollut ruostunut kiinni. Kate on vuotanut paikoitellen ja aiheuttanut pistemäisiä lahoja sekä yläpohjassa että esimerkiksi pohjoispuolen hellahuoneessa ja suuremmassa määrin itäpäädyn kamarissa. Betoniportaiden vierustoilla on ollut kosteutta ja lahoa.

Rakennussuojelu

Asemakaavassa vuodelta 1997 Samppalinna on suojeltu merkinnällä sr-4. ”Ympäristön kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Rakennuksessa suoritettavien korjaustöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvallisesti merkittävä luonne sekä sen tyyli säilyy. Ullakko ja kellarikerroksen tilat voidaan rakentaa korttelin pääkäyttötarkoituksen mukaisiksi tiloiksi rakennusoikeuden rajoittamatta.” Museovirasto toteaa lausunnossaan: Samppalinnan asuinrakennukseen esitetyt tilajärjestelyn muutokset eivät edellytä väliseinien purkamista, mutta edellyttävät joitakin uusia väliseiniä rakennettaviksi. Huoneistojen yhdistämisen vuoksi uusia oviaukkoja avattaisiin oleviin seiniin. Keskellä sijainnut hellahuone esitetään muutettavaksi kodinhoito-, suihku- ja WC-tiloiksi. Rakennus peruskorjataan teknisesti ajanmukaiseksi, mutta suunnitelma käsittää myös ennallistavia toimenpiteitä. Lämpöeristeet korvattaisiin uusilla, entisen kaltaisilla luonnonmukaisilla eristeillä. Sisäpinnat toteutettaisiin hengittävistä materiaaleista (puu- tai pellavakuitulevy, puupanelointi ja/tai paperitapetti), kosteaa tilaa lukuun ottamatta. Myös seinien ulkopuolen, ikkunoiden ja ovien korjaustoimenpiteet ovat luonteeltaan säilyttäviä. Kuisteille johtavat ulkoportaat ovat betonista valetut. Ne ovat aiheuttaneet takana oleviin alimpiin hirsiin kosteusvaurioita. Suunnitelmassa on esitetty betoniportaiden purkamista ja korvaamista poltetuista tiilistä muuratuilla uusilla portailla. Suunniteltujen toimenpiteiden ansiosta rakennuksen alkuperäistä käyttöä voidaan edelleen jatkaa ja rakennuksen säilyminen turvata.