Hormit kuntoon!

Painovoimaisessa ilmanvaihdossa ilma poistuu poistoilmahormien kautta ilman koneellista avustusta. Kun poistoilmahormeja kootaan ”nippuun”, puhutaan hormiryhmästä. Vanhassa, ja miksei uudessakin rakennuksessa, osa hormeista voi olla samanaikaisesti sekä savu- että ilmahormeja, tai molempia voidaan koota samaan hormiryhmään. Ilmanvaihdon ongelmat liittyvät usein poistohormien huonoon kuntoon. Tässä kirjoituksessa kerromme, millaisia ratkaisuja ongelmaan löytyy. Muurattujen hormiryhmien eli savupiippujen kunnostamiseen on olemassa kolme vaihtoehtoista tapaa: sujutus, sukitus ja massaus.

Kunnostustarvetta hormeissa? Kuvassa näkyy vanha savupiippu, jossa hormien yläpäihin on asennettu huippuimurit vetoa parantamaan. Muuraus on niin huonokuntoinen, että piippu on kääritty kanaverkkoon, tiilien putoamisen estämiseksi.

Sujuttaminen

Sujuttamisessa vanhaan hormiin asennetaan taipuisa tai jäykkä metallinen sisäputki. Jos hormi mutkittelee, käytetään taipuisaa. Sujutuksessa joudutaan joskus tekemään aukkoja hormiin, mutta periaatteessa hormin seinämät pyritään pitämään ehjinä. Sujuttaminen ei ole ilmanvaihtohormeihin paras ratkaisu, vaikka se saattaa joissain tapauksissa olla savuhormeille helppo ja nopea kunnostustapa. Sujuttaminen pienentää hormin pinta-alaa. Metallipinta vaikuttaisi lisäksi olevan rappausta ja tiiltä huonompi vedon syntymisen kannalta. Taipuisan putken ”ryppyinen” pinta häiritsee vetoa. Metallipintaan myös saattaa kondensoitua vettä toisin kuin tiilimuuraukseen, joka imee kosteuden itseensä.

Kun kurkistaa vanhaan savupiippuun, näky on usein tällainen. Tiilisaumoista on laasti rapissut pois, ja hormien välillä saattaa olla ilmavuotoa. Savu on noennut hormit. Tilanne ei ole toivoton, vaan kunnostaminen onnistuu, kun toimeen ryhdytään viipymättä.

Sukittaminen

Sukittamisessa hormin läpi vedetään komposiittimateriaaleista valmistettu ”sukka”, joka laajennetaan vetämisen jälkeen kiinni hormin seinämiin paineilman ja kuuman höyryn avulla. Sukittamalla hormista saadaan tiivis ja sileäpintainen, ja siten veto paranee. Hormin poikkipinta-ala ei pienene. Näistä syistä sukittaminen on painovoimaisen ilmanvaihdon kannalta suotuisampi ratkaisu kuin sujuttaminen.

Massaus

Massaus, jota nimitetään myös slammaukseksi tai pinnoittamiseksi, on kolmesta vaihtoehdosta usein suotuisin. Massaus ei pienennä hormin poikkipinta-alaa. Massalla voidaan myös täyttää hormin seinämien koloja, jotka johtuvat esimerkiksi saumalaastin irtoamisesta. Massauksessa käytetään sementtiä, joka on höystetty lisäainein, levittämisen helpottamiseksi ja kestävyyden lisäämiseksi. Työ etenee siten, että ensin hormit nuohotaan puhtaiksi ja sen jälkeen kostutetaan. Lopuksi tehdään massaus esimerkiksi siten, että hormiharja lasketaan vinssillä hormin pohjalle. Samalla kun hormiharjaa nostetaan vinssin avulla ylös, kaadetaan massaa hormin yläpäästä harjan päälle. Onnistuneessa massauksessa hormista tulee tiivis ja sileäpintainen. Haasteena ovat tilanteet, joissa hormissa on mutkia ja sivuttaissiirtymiä. Näissä tilanteissa tulee kysymykseen sujutus tai sukitus.

Seuraavassa ilmanvaihtoa käsittelevässä kirjoituksessamme tulemme käsittelemään vedon parantamista tuulen avulla. Voit lukea aiemmat painovoimaista ilmanvaihtoa käsittelevät kirjoituksemme täältä.

Emilia ja Pekka Saatsi