Rakennusperinnön vaaliminen on valintoja – osa 1

Tässä kirjoituksessa hahmottelemme, millaisista valinnoista vanhan rakennetun miljöön autenttisuus muodostuu. Korjaaminen, muuttaminen ja uuden rakentaminen ovat täynnä pieniä ja suuria valintoja. Niitä tehdään niin suunnittelupöydällä kuin työmaalla. Yhdet valinnat perustuvat rakennuksen omistajan tarpeisiin ja toiveisiin, toiset rakennusvalvonnan, kaavoituksen tai museon ohjaukseen, kolmannet suunnittelijan osaamiseen ja mieltymyksiin. Rakentaminen on aina yhteistyötä, ja lopputulos on lukuisien muuttujien summa. Siksi pieniltäkin tuntuvilla valinnoilla voi olla suuri merkitys kokonaisuudessa.

Yksi musta rivipeltikatto, kaksi eri ilmettä. Oikealla vanhempaa katetta, jossa näkyvät vaakasuuntaiset hakasaumat, ja pintakäsittely on mattapintainen – mahdollisesti terva- tai bitumipohjainen. Vasemmalla näkyvä uudempi, rullapellistä tehty, vaakasaumaton katteen osuus on käsitelty kiiltävämmällä maalilla. Pellin pituussuuntaiset raidat muodostuvat pienistä jäykistyspokkauksista.

Läheltä ja kaukaa

Kauempaa katsottuna, esimerkiksi pääpiirustusmittakaavassa 1:100, muovi- tai alumiini-ikkuna näyttävät samalta kuin perinteinen puuikkuna. Värisävy ”punainen” on hyvin erilainen riippuen, onko kyseessä Italianpunainen keittomaali vai kiiltävä muovimaali. Siksi tavanomainen pääpiirustustarkkuus ei yleensä ole riittävä vanhassa miljöössä. Maalityypit ja materiaalit pitää yksilöidä tarkasti. Lopulliset värisävy-yhdistelmät on hyvä ratkaista paikan päällä tehtävien mallien perusteella. Riittävän suurista sävymalleista on iso apu rakennuttajalle ja suunnittelijalle. Jos valinnat tehdään pienistä värilapuista tai tietokoneen ruudusta, ja näin sävytettyä maalia ostetaan purkeittain ennen työn aloittamista, voi lopputulos yllättää – eikä aina iloisesti.

Tämä maalipinta on kyllä punainen, mutta sideaineena on alkydi eikä perinteinen jauholiisteri – kyseessä on siis muovimaali, joka vanhetessaan repeilee rumasti. Isot puhdistustalkoot ovat näköpiirissä.

Esimerkki kauniisti kunnostetusta ja kauniisti vanhenevasta julkisivusta, jossa julkisivu on maalattu italianpunaisella keittomaalilla ja ikkunat kunnostettu. Voit tutustua restaurointikohteeseemme Suojasen taloon täällä.

Muoto ja materiaali

Ikkunat, talon silmät, ovat esimerkki rakennusta kaunistavasta, taidokkaasta rakennusperinnön yksityiskohdasta, jonka ymmärtämättömällä muuttamisella voidaan aiheuttaa paljon vahinkoa. Vanhaa ikkunaa korjattaessa ja uusittaessa pitäisi kunnioittaa alkuperäistä muotoa, yksityiskohtia, materiaaleja ja heloituksia. Esimerkiksi ruskea alumiini-ikkuna ei millään ole ”vastaava kuin” lakattu tammi-ikkuna, vaikka molemmat ovatkin ruskeita. Alumiini- tai muovi-ikkunan kunnostaminen on ongelmallisen ulkonäön lisäksi käytännössä mahdoton korjata. Perinteinen puuikkuna puolestaan on kunnostettavissa ja huollettavissa lähes ikuisesti.

Turun Luostarinmäellä kuvatun ikkunan puhalletut lasit heijastavat valoa kauniisti.

Puhallettu lasi on valmistustekniikasta johtuen eläväpintaista ja ilmeikästä. Hieman uudemmat, 1930-70-luvuilla valmistetut ruudut ovat vedettyä lasia, jonka ilmeeseen kuuluu lasin valmistustapaan liittyvä ”raitaisuus”. Nykyinen lasi on virheetöntä ja ilmeetöntä float-lasia, joka heijastaa valoa aivan eri tavalla kuin vanha lasi. Eron huomaa viimeistään siinä vaiheessa, jos ruutuikkunan laseista yksi on erilaista kuin viereiset ruudut. Olemalla tarkkana pienissä materiaali- ja muotoasioissa voimme siis tehdä paljon kokonaisuuden hyväksi. “Jumala asuu yksityiskohdissa”, on laitettu useammankin tunnetun kollegan suuhun historian eri vaiheissa.

Emilia ja Pekka Saatsi