Diplomi-insinööri Pekka Leppänen kaipasi työntöapua energiatehokkaaseen rakentamiseen (HS 1.12.2018). Leppäsen ehdotus sadan vuoden tavoiteiästä on liian lyhyt, ja nykyinen 30-50 vuotta edustaa vastuutonta kertakäyttökulttuuria.
Esimerkiksi Helsingissä ja Porvoossa asutaan 200-vuotiaissa taloissa, jotka ovat terveitä – ja hinnoista päätellen varsin tavoiteltuja. Niihin sijoitettu varallisuus näyttää säilyttävän arvonsa. Vielä tärkeämpää on, että kestäviin rakennuksiin sitoutunut hiili pysyy poissa kierrosta pitkään.
Rakennusfysiikan professori Juha Vinha on huomauttanut, että energiamääräysten kiristäminen johtaa kosteus- ja homeriskien lisääntymiseen mutta ei välttämättä energiankulutuksen pienenemiseen. Ilmastonmuutos lisää rakenteiden kosteusteknisiä riskejä entisestään. Helsingin Energian tilastojen mukaan Töölön satavuotiaat tiilitalot kuluttavat jopa vähemmän energiaa kuin uudet kerrostalot.
Vanhat massiiviset hirsi- ja tiilitalot tehtiin kestäviksi. On vaikea nähdä, miksi Töölön kivitalot ja Vanhan Porvoon hirsitalot eivät olisi täysissä voimissa vielä seuraavan sadan tai kolmensadan vuoden kuluttua. Massiivirakenteisille taloille on helppo ennustaa satojen vuosien tulevaisuutta. Kun kestävää taloa asutaan, huolletaan ja tarpeen mukaan korjataan, ei sillä ole elinkaarta, jonka lopussa se muuttuisi käyttökelvottomaksi.
Rakentamisen suuntaa on muutettava, jos mielimme käyttää luonnonvaroja kestävästi – mutta ei monimutkaistamalla rakentamistapaa entisestään, vaan toteuttamalla satoja vuosia kestäviä toimintavarmoja taloja, luonnonmateriaaleista tehdyin hengittävin massiivirakentein.
Emilia ja Pekka Saatsi