Qvidja Gård Karjapiha

Uuden karja- ja maatalousrakennuskokonaisuuden pää- ja arkkitehtisuunnittelu | Karjapihan laajuus 1,3 ha, neljä rakennusta: sonnipihatto 1705 m2, rehuvarasto 838 m2, lantavarasto 437 m2, laakasiilot 1400 m2, yht. 4380 m2 | Sijainti Parainen | Tilaaja yksityinen | Toteutus valmistunut 2018

Qvidja, kestävä maatila

Kartanot ovat kautta historian olleet kehityksen kärjessä. Qvidjan tavoitteena on toimia päästöttömänä ja energiaomavaraisena maatilana. Tavoitteen taustalla on ymmärrys siitä, että hiilen sitominen maahan on keskeinen keino hillitä ilmastonmuutosta. Qvidjassa vaalitaan luonnon monimuotoisuutta. Runsas eliölajisto vahvistaa maatilan tuotantovarmuutta ja ekosysteemiä. Lue lisää Qvidjan toiminnasta kartanon kotisivuilta. Qvidjassa on myös monimuotoinen rakennettu kulttuuriperintö 1400-luvulta alkaen. Siitä voit lukea lisää laatimastamme inventoinnista.

Karjapiha

Karjapihalle sijoittuvat sadan sonnin pihatto, rehuvarasto, lantavarasto sekä laakasiilo. Karjapihan yhteydessä sijaitsevat Qvidja Kraft -yhtiön biokaasun tuotantolaitokset sekä Hiilipajarakennus. Karjapihalla kiertotalous toteutuu puhtaimmillaan: sonnien tuottamasta lannasta tehdään liikennepolttoaineeksi soveltuvaa metaania, ja loppujäännöksestä jalostetaan luonnonmukaista lannoitetta pelloille. Qvidjassa tuotetaan laidunlihaa. Tuotannossa painotetaan erityisesti eläinten hyvinvointia sekä laidunnuksen positiivisia ympäristövaikutuksia. Se merkitsee, että nautoja laidunnetaan runsaasti niin metsälaitumella kuin peltoalueilla. Pihatossa sonneilla on tilaa tuplasti verrattuna minimivaatimuksiin.

Arkkitehtuuri

Qvidjan vanha rakennuskanta on pääosin luonteeltaan pienimittakaavaista hirsirakentamista. Suurimmat tuotantorakennukset maisemassa ovat 1860-luvulla rakennettu tiilinavetta sekä 1930-luvulla rakennettu puimasuuli. Rakennusten arkkitehtuuri perustuu harjakattoon ja punaiseen väritykseen. Karjapihan rakennukset ovat huomattavasti suurempia ja niiden arkkitehtuuri poikkeaa vanhasta siten, että rakennusten julkisivut on tehty rakentamispaikalta kaadetusta kuusipuusta, jonka annetaan harmaantua luonnostaan. Muuttuneet toiminnalliset periaatteet ja nykyaikainen käsitys eläinten hyvinvoinnista muuttavat arkkitehtuurin luonnetta verrattuna perinteiseen maatalousrakentamiseen sekä maiseman ja arkkitehtuurin väliseen vuoropuheluun. Museovirasto on todennut lausunnossaan: “Rakennusten ulkoasun suunnittelussa on hyvin huomioitu uuden rakennuskohteen sopeuttaminen maisemaan.”

Karjapihan rakentamispaikka

Rakentamispaikaksi valittiin Råbäckin metsäalue kallioiden keskellä. Puustoa on jätetty runsaasti rakennusten ja peltoaukean välille, joka on maisemallisesti näkyvä ja haavoittuva miljöö. Valittu rakentamispaikka on laiduntamisen näkökulmasta optimaalinen: kaikki laidunpellot ovat 3 km säteellä. Lisäksi tilan sisäinen liikenne on saatu järjestettyä turvallisesti ja toimivasti.

Rakentamisen ympäristövaikutukset

Vaihtoehtoiseksi rakentamispaikaksi mietittiin myös entistä soranottopaikkaa. Se ei kuitenkaan pohjavesialueena sovi Karjapihan rakentamiseen. Soranottopaikalla myös esiintyy erittäin uhanalainen perhonen nimeltään linnunhernetikkukoi (Micrurapteryx gradatella), ja tämä elinympäristö on päätetty suojella yhdessä luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa. Laaditun luontoselvityksen mukaan rakentaminen esittämäämme paikkaan ei vaaranna luontoarvoja. Luontoselvityksen mukaan suunniteltu karjan metsälaiduntaminen hyödyttää ketolajistoa ja siten lisää luonnon monimuotoisuutta. Laiduntamisesta hyötyy myös alueella esiintyvä apolloperhonen. Vesien puhtaudesta on huolehdittu määräyksiäkin tiukemmalla tavalla. Erityistä huomiota on kiinnitetty savien sulfaattipitoisuuteen, jota ollaan mitattu laboratoriokokein. Mereen laskettavia vesiä mitataan erilaisin anturein vesien puhtauden varmistamiseksi.