Luonnonmukaisen eli painovoimaisen ilmanvaihdon suosimista pidetään joskus peräpeiliin katsomisena ja jopa epäekologisena ratkaisuna – koneellinen ilmanvaihto lämmön talteenotolla on kuulemma tätä päivää. Me näemme toisin: painovoimainen ilmanvaihto on parhaimmillaan hienostunut järjestelmä, joka edelleen kehitettynä vastaa koneita paremmin tulevaisuuden haasteisiin. Koneellisessa ilmanvaihdossa on lisäksi selkeitä ongelmia, mutta ne ovat toisen kirjoituksen aihe. Nyt käymme läpi mistä painovoimaisessa ilmanvaihdossa on kyse.
Painovoimainen ilmanvaihto perustuu luonnonlakeihin
Lämmin ilma nousee ylöspäin, viileä laskeutuu alaspäin. Vedon tunnetta ei synny, kun korvausilma otetaan huonetilan yläosasta, kuten seinäräppänästä, ja poistetaan huonetilan alaosasta, kuten tulipesän suuluukun kautta. Uunien palamisilman tarpeesta syntyvä veto huolehtii poistoilmanvaihdosta. Perinteisissä rakennuksissa on korkea, muurattu savupiippu, jonka hormien kautta ilma poistuu tehokkaasti lämmityskaudella. Nerokas innovaatio on uunin yläosaan avattu tähtiventtiili, jonka kautta ilma poistuu hormiin silloinkin, kun savupelti on kiinni. Nykyrakentamisessa vierastetaan yhdistettyjä savu- ja ilmakanavia. Tämä toimiva ratkaisu on kuitenkin edelleen mahdollinen. Asiasta kannattaa neuvotella palotarkastajan kanssa. Uudisrakentamisessa on hyvä tähtiventtiilien lisäksi rakentaa erillisiä poistoilmakanavia savupiippuun.
Korvausilma räppänästä, ei lattianraoista
Raikkaan korvausilman saanti on tärkeä osa kaikkea ilmanvaihtoa. Jos hallittua sisäänottoa ei ole järjestetty, korvausilma työntyy huonetiloihin epäpuhtaita väyliä, kuten seinän ja lattian raoista. Perinteisessä hirsitalossakin korvausilma pitäisi ottaa huonetilan yläosassa sijaitsevasta räppänästä, ei rakenteen läpi. Ikkunoita ja ulkovaippaa tiivistettäessä onkin aina varmistettava riittävä ja hallittu korvausilman saanti.
Väitettyjä ongelmia ja niiden yksinkertaisia ratkaisuja
Kesällä painovoimainen ilmanvaihto toimii huonommin kuin lämmityskaudella, koska sisä- ja ulkoilman välinen lämpötilaero on pieni. Silloin kuitenkin voidaan avata ikkunat tai auttaa luontoa poistamalla ilmaa huonetilan yläosasta, mihin tarkoitukseen vanhoissa taloissa on usein tähtiventtiilien lisäksi poistoilmaräppänöitä katon rajassa. Koneellisen ilmanvaihdon etuna pidetään lämmön talteenottoa, mutta sekin on tekninen järjestelmä jolla on tietty käyttöikä. Luonnonlakien avulla toimiva systeemi ei sitten kulutakaan lainkaan sähköä, ja sen elinkaari on yhtä pitkä kuin muurattujen rakenteiden – hyvin huollettuna helposti sata vuotta.
Todellinen syy painovoimaisen ilmanvaihdon kritisointiin saattaakin olla usein, että siitä ei tahdo syntyä bisnestä konekauppiaille. Yhteenvetona todettakoon, että perinteinen järjestelmä hyvin huollettuna ja oikein käytettynä sopii vanhaan ja uuteen taloon huolehtien niin rakennuksen kuin asukkaidenkin terveydestä.
Emilia ja Pekka Saatsi