Tällä hetkellä tarvittaisiin viisi maapalloa kattamaan vuosittainen luonnonvarojen kulutus, jos kaikki hassaisivat resursseja suomalaisittain. Rahan lisäksi kulutetaan maaperää ja elinympäristöjä muilta eliöiltä.
Ekologiset kompensaatiot
Luonnon monimuotoisuus vähenee, eikä käyrän suunnassa ole havaittu muutoksia. Ensisijainen tavoite on välttää luontohaitat, toissijaisesti vähentää niitä ja viimeisenä keinona kompensoida aiheutettu haitta. Yksinkertaistettuna ekologisilla kompensaatiolla tarkoitetaan ratkaisua, jossa hävitetty elinympäristö korvataan uudella. Esimerkiksi rakennuksen alle jäävä kosteikko rakennetaan toisaalle. Floraa voidaan siirtää, ja jos kompensaatioalue sijoittuu lähistölle voi fauna löytää reitin uudelle alueelle.
Ratkaisuna habitaattipankit
Koska nykyisin keinoin ei pystytä saavuttamaan monimuotoisuuden suojelulle asetettuja tavoitteita, ollaan Suomessakin kokeilemassa habitaattipankkitoimintaa. Sopivan alueen omistaja voi liittää alueensa pankkiin, jossa alueita voi olla ikään kuin reservissä tulevaisuuden varalle. Kyseessä voi olla vaikka ennallistettava suo. Rakentaja, joka ei voi välttää elinympäristön hävittämistä, voi kompensaatiorahaston ja habitaattipankin kautta osallistua monimuotoisuuden lisäämiseen jossain muualla. Tavoitteena on, ettei monimuotoisuuden hävikkiä synny, vaan uudet alueet ovat monimuotoisuudeltaan hävinneiden arvoisia. Toiminnassa on myös riskejä. Markkinalähtöinen lähestyminen voi johtaa alueellisten arvojen häviämiseen ja siihen, että rahalla lunastetaan oikeus luontoarvojen tuhoamiseen. Millä summalla tuhansia vuosia kehittyneen suon ja sen turvekerrokset voi korvata? Lajien vähentyminen on kuitenkin merkittävää, ja myös tavanomaiset lajit hupenevat. Esimerkiksi suomalaisissa metsissä mustikan peittävyys on vähentynyt puolella 1950-luvun jälkeen. Viereisestä kaaviokuvasta huomaa, etteivät käytössä olevat suojelukeinot ole riittäviä.
Lisää monimuotoisuutta
Koska rakennuspaineita ei aina voida kohdentaa jo käyttöönotetuille alueille, tulisi monimuotoisuutta lisätä kaikilla rakennetuilla alueilla. Osa harvinaistuvista lajeista voi sopeutua myös kaupunkeihin, jos tarjoamme niille sopivia elinympäristöjä. Perinnebiotooppien hoitotyö voisi houkutella oikein markkinoituna asukkaita osallistumaan viheralueiden hoitoon, sillä kuin kuumille kiville ovat menneet Metsähallituksen luontopalveluiden myymät lammaspaimenviikot.
Suomalainen kaupunkirakenne mahdollistaa hyvin monimuotoisuuden kehittämisen ja luontoelämykset. On vanhanaikaista rakentaa kivettyjä rantapromenadeja ja lajistoköyhiä rullanurmikoita. Esimerkiksi rannoille tarvitaan alueita, joilla kasvillisuus saa rehottaa monipuolisesti, ihmiset pääsevät veden kanssa kosketukseen, kulku on kulutuksen hallinnan takia ohjattua ja pöpelikköjä jätetään lintujen suoja- ja pesäpaikoiksi. Tämänkaltaisista aineksista rakentuva arkkitehtuuri ei tarkoita mielikuvituksettomasti syntynyttä joutomaailmettä, vaan moniaistisesti koettavaa designia, jossa osataan käyttää hyväksi luonnon tarjoamia reunaehtoja ja rikastaa niitä.
Monimuotoisuuden vähenemisen estämiseen tarvitaan yhteistyötä. Jokaisen olisi asetuttava epämukavuusalueelleen ja kysyttävä, mitä voin tehdä luonnon ja tulevaisuuden hyväksi. Vaikka valinnanvapaus budjettien puitteissa tuntuu usein rajatulta voi suunnittelija tehdä vaikuttavia ja mielekkäitä valintoja työpöytänsä äärellä. Valveutunut uskaltaa käyttää valtaansa.
Emilia Saatsi