Hirsirakennuksia korjattaessa nousee usein esiin kysymys: pitääkö käyttää tuoreita vai kierrätettyjä hirsiä? Asiasta on erilaisia näkemyksiä. Kirjallisuudessa, esimerkiksi Museoviraston korjauskortistossa, yleensä suositellaan vanhojen hirsien käyttöä. Perusteluksi tavallisesti esitetään, että vanha hirsi on kuivaa eikä se enää elä tai kieroudu. Jotkut ovat huolissaan siitä, että tuoreet hirret kuljettaisivat mukanaan hyönteisiä, jotka siirtyisivät myös terveeseen runkoon.
Kierrätyshirsien käyttäminen ei ole ongelmatonta
Käytännön hirsikorjausprojektien yhteydessä olemme oppineet, että asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Vanhojen hirsien käyttämisessä on useita ongelmia, joista ehkä keskeisin on huono saatavuus. Joissain hankkeissa kierrätyshirsiä on etsitty kissojen ja koirien kanssa satojen kilometrien päästä. Hirsien kuljettaminen näin pitkiä matkoja ei ole erityisen kustannustehokasta eikä ehkä ekologistakaan. Jos hirsiä löytyykin, saattaa pulmaksi muodostua niiden huono laatu. Valitettavan usein yritetään rakentajille kaupitella hirsikasoja, jotka ovat olleet vuosia sateessa tai huonojen pressujen alla. Kierrätyshirsissä tapaa usein nupinaularivejä ja muita metallinpaloja. Tämä muodostuu käytännön ongelmaksi lähinnä silloin, jos hirsipintaa halutaan esille: piilukirves tylsyy, ja naularivit saatetaan kokea häiritsevän näköisiksi. Mielestäni asia voidaan nähdä myös myönteisesti: nupinaulat ja jopa vanhat sähköasennusroilot kertovat autenttista tarinaansa hirren aiemmasta elämästä osana toista rakennusta.
Uusien hirsien käyttämiseen on monia perusteita
Moni seikka puoltaa uusien hirsien käyttöä korjaamisessa. Tuoreehkot hirret ovat helppoja työstää. Uuden hirsimateriaalin laatu on periaatteessa yhtä hyvää kuin vanhoissakin rakennuksissa. Ajallinen syvyys hahmottuu toisella tavalla kun huomataan, että nyt kaadettava ”uusi” hirsi on saattanut kasvaa jopa Ruotsin vallan aikana. Rakennusperinteen näkökulmasta uuden hirren käyttäminen on luonnollista: yleensä ”ennen vanhaan” on toki käytetty pääasiassa tuoretta hirttä rakentamisessa, vaikka myös kierrättäminen on ollut yleistä.
Hirsityössä vanhat konstit ovat parempia kuin pussillinen uusia
Edellä esitetystä huolimatta: kierrätyshirsien käyttö puoltaa paikkaansa, jos vain hirsien saatavuus ja laatu eivät nouse esteiksi. Ajatuksellisen eleganttiuden ja puumateriaalin elämättömyyden lisäksi voidaan ajatella, että materiaalin uusiokäyttö tukee kestävän kehityksen tavoitteita. Jos uuteen puumateriaaliin päädytään, on noudatettava vanhoja, hyväksi havaittuja ohjeita. Puut kaadetaan talvella, jolloin ne kuivuvat nopeasti, ja lahovian riski on pienempi. Tukit sahataan pelkoiksi, ja niiden annetaan kuivua ilmavasti taapelissa vähintään seuraavaan kesään mutta mieluummin ylivuotisesti. Sen, tehdäänkö kaato ylä- vai alakuulla, jätämme kansatieteilijöiden ratkaistavaksi: kullakin paikkakunnalla on perinteensä. Hirren ikää ja kaatoajankohtaa olennaisempaa korjaamisessa joka tapauksessa on, että hirsi korvataan hirrellä eikä villalla tai muilla höttöisillä korvikkeilla.
Pekka Saatsi