Paraisten hautausmaa

Paraisten kirkko ja sen ympäristö

Paraisten hyvin alkuperäisessä asussaan säilynyt keskiaikainen kivikirkko on ollut laajan saaristoalueen emäseurakunnan kirkkona ja sijoittunut Turunmaan etelä- ja kaakkoissaaristosta Turkuun johtavan Kirkkosalmen tuntumaan. Paraisten kirkko ja kiviaidan ympäröimä vanha kirkkotarha on suojeltu kirkkolailla. Paraisten keskiaikainen kirkko on alun perin 1400-luvulta. Sitä on muutettu jo keskiajalla sekä uudella ajalla: esimerkiksi entisestä sakaristosta on 1600-luvulla tehty nk. suomalainen kirkko. Paraisten kirkko on myös muinaismuistolain (295/1963) rauhoittama kiinteä muinaisjäännös Paraisten kirkko (mj. rek. nro 1000014838), johon kirkkorakennuksen ja sen alla olevan maaperän lisäksi kuuluu jo keskiajalla käytössä ollut kirkkomaan osa. Lisäksi Paraisten kirkko ja sen ympäristö kuuluvat valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin (valtioneuvoston päätös 22.12.2009).

Muu rakennuskanta

Kirkon eteläpuolella olevan kellotapulin kivinen pohjakerros on keskiaikainen, ja puinen yläosa on vuodelta 1709. Kiviaidan ympäröimässä kirkkotarhassa on kaksi porttirakennusta 1800-luvun puolivälistä sekä Suomen ensimmäisen arkkipiispan Jacob Tengströmin ja hänen perheensä hautakappeli vuodelta 1819. Kirkon itäpuolella oleva valkeaksi rapattu siunauskappeli on rakennettu 1929-1930, ja sen on suunnitellut arkkitehti Erik Bryggman. Vaikuttava esifunktionalistinen kappeli kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosvalikoimaan. Kirkonmäkeä reunustavan tien varrella sijaitseva seurakuntakoti on arkkitehti Lars Wiklundin suunnittelema ja vuodelta 1938. Kirkon kupeessa sijaitsee vanhalla kauppapaikalla Paraisten historiallinen keskus, Vanha Malmi. Se on poikkeuksellisen hyvin 1800-luvun asussa säilynyt laaja puutaloalue. Vanha Malmi reunustaa kirkonmäkeä itä- ja eteläpuolella. Mittakaava ja perinteinen rakennustapa luovat alueelle yhtenäisiä katunäkymiä. Rakennuskanta koostuu käsityöläisten ja merimiesten perinteisistä puisista rakennuksista, jotka on sijoitettu pitkä sivu kujalle päin. Talousrakennukset muodostavat suljettuja pihapiirejä. 1

Paraisten hautausmaan suunnitteluhistoria

Paraisten hautausmaan vanhin osa on kirkon ympärille asettuva kirkkomaa. Sen hautausmaasuunnitelman (begravningsplan) laati Ernst Dittmark, ja se on päivätty vuodelle 1932. Luonnollisesti kirkkomaata on käytetty hautaamiseen vuosisatojen ajan ennen varsinaisia suunnitelmia. Kirkkomaan pohjoispuolisen laajennusalueen suunnitelman laati hortonomi Anna-Lisa Rosas vuonna 1950. Seuraavan, edellisen pohjoispuolella sijaitsevan laajennusalueen suunnitelma on päivätty vuodelle 1965. Tekijästä tiedetään sukunimi Laaksonen. Viimeisin suurikokoinen laajennussuunnitelma on vuodelta 1969, ja sen on laatinut puutarha-arkkitehti (trädgårdsarkitekt) Erik Sommerschield. Tämä suunnitelma ei ole sellaisenaan toteutunut. Osa suunnittelualueesta on edelleen vailla hautoja, ja lännen puoleista osaa ei ole otettu ainakaan vielä osaksi hautausmaata. Näkyvin osa Sommerschieldin suunnitelmaa on kuusikulmainen uurnalehto, jonka taustaksi muotoillun rinteen päällä on suuri puinen risti. Uurnalehdon reuna-alueiden hautaratkaisut suunniteltiin uudelleen vuonna 1990 arkkitehti Bey Hengin toimesta. Hengin suunnitelmaan sisältyy myös uurnalehdon taustarinteen pohjoispuolella ja hautausmaan länsi- ja luoteiskulmassa olevia uurnahautoja. Luoteisnurkan uurnahaudat oli toteutettu ennen suunnittelutyömme alkamista, ja olemme esittäneet niiden yhteyteen istutettavan kasvillisuuden laatimassamme maisemanhoitosuunnitelmassa. Oman kerrostumansa Paraisten hautausmaan kokonaisuuteen luovat kirkon eteläpuolelle sijoitetut sankarihautausmaa sekä karjalaisten muistomerkki. Sankarihautausmaan suunnitteli 1952-53 arkkitehti Erik Bryggman, joka oli 1930-luvun vaihteessa suunnitellut modernin siunauskappelin kirkkomaan länsireunalle. Sankarihautausmaan istutussuunnitelman laati vuonna 1954 Anna-Lisa Rosas. Karjalaisten muistomerkin suunnitelmat ovat syntyneet kahdessa vaiheessa: kuvanveistäjä Kirsti Liimataisen piirustukset ovat vuodelta 1952, ja arkkitehti Marjatta Laineenkaren piirustukset ovat vuodelta 1967. Olemme esittäneet laatimassamme maisemanhoitosuunnitelmassa ratkaisuja sankarihautausmaan ja karjalaisten muistomerkin alueiden yhteen nivomiseen ja kehittämiseen. Siunauskappelin läheisyydessä on muualle haudattujen muistomerkki, jonka suunnitelmat valmistuivat vuonna 1999 Bey Hengin toimesta. Tämä muistomerkki on ehdotettu suunnitelmassamme korvattavaksi uudenlaisella muistomerkillä toisessa paikassa.

Paraisten kirkko maamerkkinä

Paraisten keskiaikainen, harmaakivestä muurattu kirkko on ollut vuosisatojen ajan maamerkki, joka on kohonnut maiseman ylle. Kaupungin laajentuminen ja viherympäristön muutos ovat muuttaneet kirkon hierarkkista asemaa maiseman hallitsijana. Kaupunkitilan tärkeät katselupaikat, maisematilan ja kaupunkitilan haltuunoton paikat ovat osittain peittyneet. Suunnitelmamme toteuttamisella näkymiä voidaan kuitenkin avata ja siten palauttaa kirkon asema kaupunkikuvallisena dominanttina.

Toimenpiteet näkymien avaamiseksi

Suunnitelmaamme sisältyy useiden täyteen mittaansa kasvaneiden jalopuiden poistaminen. Osa puiden poistoista perustuu niiden huonoon kuntoon. Hautausmaan perustoiminta, hautaaminen, aiheuttaa pienessä tilassa kasvaville puille helposti juuristo- ja runkovaurioita, joiden myötä puut altistuvat lahottajille, ja niiden stabiliteetti voi heikentyä. Maisemanhoitosuunnitelmassamme esitetty puiden inventointi ja poistamissuunnitelma perustuu ensisijaisesti maisemallisiin tavoitteisiin. Osa puista uhkaa myös hautausmaan muurirakenteita. Joidenkin puiden osalta latvusten keventäminen voi olla mahdollinen tapa jatkaa niiden elinikää.

Jatkuva arviointi ja puiden korvaaminen

Laajalla hautausmaalla tulisi riittävän usein tehdä arboristin laatimia arvioita siitä, minkälaisin toimenpitein puuston terveyttä ylläpidetään. Samalla varmistetaan myös hautausmaan käyttäjien turvallisuus. Laatimamme suunnitelma kattaa koko hautausmaan. Säilytettäväksi suunnitellut puut tulevat nekin vanhuksiksi ja tarvitsevat aikanaan seuraajia. Kun puita poistetaan, tulisi korvaavaa puustoa tarkastella aina maisemallisten lähtökohtien perusteella. Kauemmas kirkosta istutetut puut eivät peitä rakennusta samassa määrin kuin lähellä seinustoja kasvavat.

Hoitotoimenpiteiden vaiheistus

Koska puiden äkillinen poisto voi kaupunkilaisista tuntua liian jyrkältä toimenpiteeltä, on poisto jäsennelty aikataulullisesti kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa on esitetty kaadettaviksi maisemallisesti merkittävimmät sekä huonokuntoisimmat yksilöt. Toisessa vaiheessa on esitetty poistettaviksi lisää maisemallisesti merkittäviä näkymiä peittävää puustoa. Laatimassamme istutussuunnitelmassa Kirkkoesplanadin varrelle on lisätty muutama kukkivien pikkupuiden ryhmä. Näiden puiden tarkoitus on korvata kirkkomaalta poistuvaa vehreyttä, mutta niiden latvukset eivät nouse kilpailemaan kirkon hahmon kanssa. Muut istutukset täydentävät hautausmaan rajausta ja tuovat uuden tulevaisuuden vehreän puuston hautausmaan pohjoisosaan.