Rakennettua kulttuuriympäristöä inventoimassa

Rakennusperinnön, maisemien ja arkeologisen perinnön muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan kulttuuriympäristöksi. Kulttuuriympäristöä on kaikki sellainen ympäristö, jossa näkyy ihmisen käden jälki.

Rakennetun kulttuuriympäristön inventointiraporteissa kaaviot ja kartat ovat tärkeitä, koska alueet ovat usein laajoja. Kuvassa ajoituskaavio, joka liittyy laatimaamme Rakennetun kulttuuriympäristön inventointiin koskien Joensuun Enon, Uimaharjun ja Ukkolan kaupunginosia sekä Niva-Ohvana -alueen kyläaluetta.

Miksi kulttuuriympäristöä inventoidaan?

Rakennetun kulttuuriympäristön inventointi tuottaa tietoa rakennetun ympäristön suojelun tarpeisiin. Inventoinnin perusteella arvioidaan kohteen ominaispiirteiden kulttuurihistoriallinen merkitys. Rakennetun kulttuuriympäristön inventointia tarvitaan maankäytön suunnittelussa ja kaavaprosessia edeltävissä suunnitteluvaiheissa, kuten kehittämisohjelmissa ja yleissuunnitelmissa. Myös esimerkiksi arkkitehtuuripoliittiset ohjelmat ja kulttuuriympäristöohjelmat perustuvat laadittuihin inventointeihin.

Arvottaminen

Arvottaminen tarkoittaa kohteiden asettamista järjestykseen ennalta sovittujen kriteerien avulla. Kulttuuriympäristöjen arvostus elää ajassa. Jokaisen selvitystyön yhteydessä tehtävä arvottaminen kuvaa sillä hetkellä tärkeiksi koettuja ilmiöitä. Inventoitavat kohteet arvotetaan historiallisten, maisemallisten ja rakennushistoriallisten päänäkökulmien avulla. Mitä useampia kriteereitä kohteen katsotaan täyttävän, sitä todennäköisemmän kohde on luokiteltavissa kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin kohteisiin.

Inventoinnit ovat tutkimusmatkoja kulttuuriympäristön historiaan. Kuvassa inventointikohteemme Qvidjan tutkimusaineistoa: Ote Paraisia kuvaavasta Senaatin kartasta vuodelta 1879.

Rakennusperinnön merkittävyyden arvioimisen perusteet eivät ole mielivaltaiset, vaan perustuvat Lakiin rakennusperinnön suojelemisesta. Ne ovat: 1) Harvinaisuus tai ainutlaatuisuus (Harvinaisuus), 2) Historiallinen tyypillisyys alueelle (Tyypillisyys), 3) Aluetta tai tiettyä aikaa kuvaavat tyypilliset piirteet (Edustavuus), 4) Alkuperäistä tai sitä vastaavan käytön, rakentamistavan, arkkitehtuurin tai tyylin ilmeneminen ja jatkuminen (Alkuperäisyys), 5) Merkitys historiallisen tapahtuman tai ilmiön todisteena tai siitä kertovana ja tietoa lisäävänä esimerkkinä (Historiallinen todistusvoimaisuus) tai 6) Näkyvissä olevat eri aikakausien rakenteet, materiaalit ja tyylipiirteet, jotka ilmentävät rakentamisen, hoidon ja käytön historiaa ja jatkuvuutta (Historiallinen kerroksisuus). Arvotettaessa yksittäistä rakennusta laajempaa rakennettua kulttuuriympäristöä, voidaan luetteloa jatkaa: 7) Liittyminen ympäröivään alueeseen (Yhtenäisyys) sekä 8) Kohteeseen liittyvä, vaihtelevuuteen ja sopusointuisuuteen liittyvä, elämyksellisyys (Intensiteetti).

Inventointiraportti kokoaa tulokset

Rakennetun kulttuuriympäristön inventoinnin lopputuloksena on jäsennelty ja havainnollinen tutkimusraportti. Lisäksi laaditaan usein kohdekortteja, joihin on koottu ytimekkäästi kohteiden perustiedot. Ne saatetaan myös kirjata inventointihankkeen yhteydessä esimerkiksi kunnan omaan sähköiseen järjestelmään. Inventoinnin vaatima työmäärä on tyypillisesti iso. Kohdealueet saattavat olla hyvinkin laajoja, ja kenttätyö vaatii aikaa. Lähdeaineistoa voi olla runsaasti. Rakennetun kulttuuriympäristön inventointityöhön onkin hyvä varata aikaa vähintään muutama kuukausi.

Emilia ja Pekka Saatsi

Laatimistamme inventoinneista ja selvityksistä löydät tietoa täältä, josta voit myös halutessasi ladata pdf-muodossa osan laatimistamme selvityksistä.