Betoni on perinteinen rakennusaine Suomessa
Betoni on eräs perinteisistä rakennusaineistamme. Eräänlaista betonia käyttivät jo roomalaiset Pantheonin kupolissa 100-luvulla. Nykyaikaisen betonin perusaine, portlandsementti, keksittiin vuonna 1844. Myös Suomessa betonin historia on lähes yhtä pitkä kuin pärekattojen. Betonia käytettiin Suomessa Saimaan kanavassa jo 1850-luvulla. 1900-luvulle tultaessa betoni oli merkittävässä osassa niin arvorakennuksissa, kuten Helsingin päärautatieasemassa, kuin teollisissa kohteissa, kuten Suvilahden voimalaitosrakennuksissa 1910-luvulla. Tätä kerrostumaa edustaa myös Pasilan konepaja Helsingin Vallilassa.
Pasilan konepaja ja rakennussuojelu
Restaurointisuunnittelukohteemme Pasilan konepajan kokoonpanohalli- ja maalaamorakennukset Helsingin Vallilassa ovat esimerkki vanhan, suojellun betonilattian vaalimisesta ja huomioimisesta osana kunnianhimoista korjaus- ja muutoshanketta. Kohdetta on suunniteltu usean toimiston yhteistyönä. Olemme vastanneet kohteen rakennussuojelun asiantuntijuudesta, Pekka Saatsin toimiessa kohteen pääsuunnittelijana ja rakennussuunnittelijana. Vuosina 1899-1910 rakennettu kokoonpanohalli ja 1910 rakennettu maalaamo on suojeltu asemakaavalla. Kohde sijoittuu VR:n entisen konepajan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön, ja alue on yksi Helsingin rakennushistoriallisesti merkittävimmistä. Kohde on suuri: kerrosalaa on yli 20 000 m2. Kohteen suunnittelu ja rakentaminen ovat kestäneet vuosia ja jatkuvat edelleen. Tilat kunnostetaan käyttöön vaiheittain. Jo käytössä ovat mm. kansallisteatterin Vallilan näyttämön sekä päivittäistavarakaupan tilat. Tulossa on mm. ravintoloita, panimo, tukkukauppa ja toimistotiloja.
Museovirasto osallistuu tiiviisti hankkeeseen. Rakennusluvassa on osoitettu pääsuunnittelija Pekka Saatsille merkittävä vastuu rakennussuojelusta. Lupapäätöksen mukaan: ”Rakennussuojelun vastuuhenkilö hankkeessa on pääsuunnittelija, joka vastaa siitä, ettei rakennuksen arkkitehtonisia ominaispiirteitä, kaupunkikuvallisia, kulttuurihistoriallisia tai maisemakulttuurillisia arvoja tärvellä ja tarvittaessa neuvottelee rakennuksen ominaispiirteisiin ja arvoihin olennaisesti vaikuttavista muutoksista rakennusvalvonnan ja museoviranomaisen kanssa ennen muutosten toteutusta. Hakijan tulee mahdollistaa pääsuunnittelijalle riittävät resurssit työmaa-aikaista valvontaa ja ohjausta varten.”
Vaalimisen kohteena konepajan betonilattiat
Betonilattiat ovat pääosin alkuperäiset ja palvelleet yli sata vuotta teollisuuskäytössä. Lattiaa elävöittävät junaraiteet, konepedit ja eri vuosikymmenten paikkaukset. Tämä autenttinen historia haluttiin säilyttää aitona osana rakennuksen sisätilojen tarinaa myös uudessa käytössä. Lattiat on pääosin säilytetty sellaisenaan. Syvimmät montut on täytetty paikkavaluin. Alle 20mm raot ja korkoerot on jätetty. Teollisen käytön jäljiltä betonilattioiden todettiin olevan puhdistuksen ja suojauksen tarpeessa, jotta tuleva käyttö julkitiloina ja mm. ravintoloina olisi mahdollista. Lattian pinta on sinkopuhallettu puhtaaksi liasta ja käsitelty värittömällä ja mattapintaisella epoksilla. Vanhoja rasvamonttuja ja kanaaleja on hyödynnetty uuden tekniikan asennusreitteinä.
Kunnostettu betonilattia on näyttävästi esillä ja yleisön koettavissa esimerkiksi Vallilan kansallisteatterin lämpiössä ja päivittäistavarakaupan korkeassa aulatilassa. Eräät betonilattiat, kuten tulevan panimon raskaasti kuormitettava lattia, ovat edellyttäneet paalutusta. Paaluja varten lattiaan on tehty avauksia, jotka on paikattu valuin paalutuksen jälkeen, siten jatkaen vanhaa paikkausperinnettä.
Mallitöiden avulla on varmistettu ratkaisujen sopivuus
Betonilattioiden osalta on tehty lukuisia malleja pääsuunnittelijan ja Museoviraston arvioitavaksi ja hyväksyttäväksi. Eri puhallusmenetelmiä on kokeiltu ja sinkopuhallus havaittu sopivimmaksi. Pintakäsittelyistä mattapintainen epoksi on todettu hyväksi: se on lähes huomaamaton, mutta suojaa vanhaa betonia ja helpottaa puhtaanapitoa. Uusia pintavaluja on tehty niihin paikkoihin, joissa on edellytetty tasaista, uudenveroista pintaa. Tällöin vanhan ja uuden betonin väliin on laitettu kangas, joka helpottaa pintavalun mahdollista purkua tulevaisuudessa, vanhaa betonilattiaa vaurioittamatta. Poistettavuus on eräs keskeisiä restaurointifilosofisia periaatteita. Päivittäistavarakaupan tiloissa vanha lattia on korvattu poikkeuksellisesti kokonaan uudella betonilattialla, osin tasaisuus- ja elintarvikehygieniavaatimusten vuoksi, osin vanhan lattian sirpaleisuuden vuoksi. Uuden betonilattian ilmettä on tutkittu mallien avulla niin värisävyn, hionnan, kiviaineksen näkyvyyden kuin pintakäsittelyn osalta.
Yhteenveto
Betoni on parhaimmillaan ilmeikäs, kestävä ja kaunis materiaali niin lattioissa kuin muissakin rakennusosissa. Betonilattia on helposti paikattavissa ja puhdistettavissa vaativaankin julkiseen käyttöön. Roso ja patina saavat näkyä. Vanhoille betonipinnoille soisi annettavan niille kuuluvan arvon osana rakennusperintöämme.
Emilia ja Pekka Saatsi