Päärakennus Qvidja Gård

Kartanon päärakennuksen historiaa

Päärakennus on eteläsiiven hirsirunkoiselta osalta rakennettu 1770-luvulla tai viimeistään 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Se käsittää pääkerroksen ja kylmän ullakkokerroksen. Karoliinisen pohjakaavan mukainen pääkerros käsitti alun perin salin, neljä huonetta ja eteisen, mutta kaksi huonetta on 1900-luvun jälkipuolella yhdistetty. Alapuolella olevat holvatut kellaritilat ovat oletettavasti vanhemmat, samalla paikalla jo aiemmin olleen puurakennuksen kellareita. Rakennusta laajennettiin osin kolmekerroksisella pohjoissiivellä sekä pihajulkisivuun laajennetulla lasiverannalla 1860-luvulla. Rakennuksen puurakenteissa on käytetty vanhempia, kierrätettyjä rakenneosia (esim. alapohjan puukannattajina käytetyt punamultapintaiset hirret, vesikattoa 1860-luvulla uusittaessa vesikatteen aluslaudoituksena käytetyt yksiuraiset vesikatelaudat, ullakolle siirretty peiliovi tai -ovia). Olemme laatineet päärakennuksesta rakennushistoriaselvityksen, johon voit tutustua täällä.

Restaurointihanke

Hankkeen on toteutettu restauroiva peruskorjaus rakennukselle, jolle oli ehtinyt muodostua merkittävä korjausvelka. Vanhemman siiven osalta rakennus on kunnostettu ilman merkittäviä muutoksia. Jo aiemmin erilaisia muutoksia kokeneessa pohjoissiivessä on tehty isompia muutoksia. Siellä on toteutettu mm. porrasyhteyksien uusiminen ja hissin rakentaminen. Rakennuksen vesikatto on uusittu saumapeltikatteena perinteiseen tapaan. Julkisivuverhoukset on korjattu ja tarvittavilta osin uusittu, ja maalattu perinteisellä pellavaöljymaalilla. Eteläsiiven verannan sisäseiniin pingotetut, kankaalle maalatut maisemakuvat on säilytetty vanhoilla paikoillaan ja konservoitu. Ilmanvaihto on säilytetty painovoimaisena. Sen toimivuuden varmistamiseksi ulkoseiniin on toteutettu uusia korvausilmaventtiileitä perinteisen mallin mukaisesti. Kaikki tulisijat hormeineen ja savupiippuineen on kunnostettu käyttökuntoon. Restauroinnin yhteydessä edellisten vuosikymmenien peruja olleet, rakennusta vaurioittaneet ulkovaipan ja sadevesijärjestelmän pitkäaikaiset puutteet on kauttaaltaan korjattu ja rakennukseen sopimattomat eriste- ja pintamateriaalit on korvattu kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen ominaispiirteisiin soveltuvilla ja rakennusfysikaalisesti toimivilla ratkaisuilla.

Rakennussuojelu

Päärakennus on suojeltu asemakaavassa 1997 merkinnällä sr-9, johon liittyy seuraava suojelumääräys: ”Rakennustaiteellisesti ja historiallisesti arvokas rakennus. Rakennuslain 135§ 1 momentin nojalla määrätään, että rakennuksia ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen historiallisesti arvokas luonne säilyy. Julkisivuissa saa tehdä vain Museoviraston hyväksymiä entistäviä muutoksia. Rakennuksen vanhimman osan ja sen alla olevien kellareiden huonejako ja kiinteä sisustus tulee säilyttää. Museoviraston lausunto on liitettävä rakennuslupaviranomaisille osoitettaviin asiakirjoihin.” Restaurointityö on suunniteltu ja toteutettu asemakaavan suojelumääräysten ja Museoviraston lausunnon tavoitteiden mukaisesti.

Valokuvat 1-6: © Anders Portman, Kuvatoimisto Kuvio Oy, 2022