Olemme aiemmassa kirjoituksessamme kertoneet tuulettuvan vintin erinomaisuudesta. Kylmä vintti on puskuritila lämpimän ja kylmän välillä. Se vähentää alakerran kuumenemista kesällä sekä vähentää jääpatojen ja -puikkojen muodostumista katolle talvella. Vintiltä käsin vesikaton vuotokohdat on helppo havaita. Lämpimäksi rakentaminen aiheuttaa usein haasteita: vinot yläpohjat, kattolyhdyt ja ullakkohuoneet ovat alttiita kosteusvaurioille. Ullakko on parhaimmillaan ullakkona, mutta monet tilat taipuvat myös lisähuoneiksi.
Lämpimän huonetilan rakentaminen vintille on mahdollista moniin, vaikkakaan ei kaikkiin, rakennuksiin. Tilasta saadaan käyttö- ja kosteusturvallinen, kun se suunnitellaan ja rakennetaan oikein. Seuraavassa esittelemme kuusi kohtaa, joita vintin rakentajan tulee pohtia. Ennen suunnittelutyöhön ryhtymistä on kuitenkin selvitettävä alueen asemakaavan asettamat reunaehdot, kuten suojelutilanne, käytettävissä oleva kerrosala, kerrosluku sekä mahdollisuudet tehdä uusia ikkunoita, ja tiedusteltava rakennusvalvonnasta ohjeita täydennysrakentamiseen sekä siihen tarvittaviin lupiin.
1. Riittävä korkeus
Ensimmäiseksi on hyvä varmistaa, että tila on riittävän korkea – silloin suunnittelu on yksinkertaisempaa. Usein tiloja toivotaan myös matalammille ullakoille, ja tapauskohtaisesti näihin voidaan sovittaa tavanomaista huonetilaa matalampia parvia. Lisää korkeutta ullakolle voi saada madaltamalla lattiaa tai korottamalla kattoa. Lattian madaltaminen on mahdollista, jos yläpohjassa (eli tulevassa välipohjassa) on lämmöneristettä 30-40cm. Kun yläpohja muutetaan kahden lämpimän tilan väliseksi välipohjaksi, ei näin paksu eriste ole enää välttämätön. Eristeen rooliksi jää riittävän ääneneristävyyden varmistaminen. Uusi lattia voidaan rakentaa kantavien palkistojen yläpintaan tarvittavin oikaisuin. Haasteeksi saattavat muodostua vekseli- ja primääripalkistot, joita vanhoissa taloissa on usein varsinaisen palkiston yläpuolella. Ne voidaan jättää näkyviin vinttihuoneen lattiaan tai koteloida piiloon, jos tilan korkeus ei salli lattian rakentamista niiden yläpuolelle.
Usein hyvän korkeusaseman uudelle sisäkattopinnalle muodostaa kitapuiden ala- tai yläpinta. Koko vesikaton korottaminen on iso toimenpide, joka muuttaa rakennuksen arkkitehtuuria. Joskus se voi olla harkitsemisen arvoista, etenkin jos vesikate on niin huonokuntoinen, että se tarvitsee uusia. Luonnollisesti tämä vaatii syvällistä harkintaa ja ymmärrystä kunkin rakennuksen luonteesta ja arkkitehtuurista. Suojelluissa rakennuksissa korottaminen ei pääsääntöisesti ole mahdollista.
Lisätilan tekeminen edellä kuvatuilla tavoilla edellyttää aina tapauskohtaista suunnittelua ja rakenteiden selvittämistä. Ääneneristävyydestä ja kantavuudesta sekä uuden tilan aiheuttamista mahdollisista rakenteiden muodonmuutoksista huolehtimiseen tarvitaan asiantuntevaa rakennesuunnittelijaa.
2. Ilmanvaihto
Vinttihuoneen ilmanvaihto on haastavaa toteuttaa painovoimaisesti, sillä hormien veto on suoraan verrannollinen niiden korkeuteen. Etenkin märkätilojen rakentamista vintille tulisi tästä syystä välttää – alakerrassa niihin saadaan korkeammat hormit ja siten luodaan parhaat edellytykset kosteuden poistumiselle. Jos savupiipuissa ei ole vapaita hormeja, on usein mahdollista tehdä piipun kylkeen lisähormeja, jotka pellitetään vesikatolla osaksi olevaa piippua. Riittävän vedon syntymiseksi voidaan harkita tuulen avulla toimivien vedonparantajien eli ”tuulihattujen” asentamista hormin yläpäähän.
Kulku lämpimäksi tehtävälle vintille on mietittävä huolellisesti. Ennen vanhaan rappusten ala- ja yläpäässä oli aina ovi, ja hyvästä syystä: avoin portaikko kerrosten välillä toimii kuten hormi. Se lisää alakerran alipaineisuutta ja yläkerran ylipaineisuutta, häiriten painovoimaisen ilmanvaihdon toimintaa.
Kirjoitussarjamme seuraavassa osassa käsittelemme lämmöneristeitä ja vesikatteen alapinnan tuuletusta.
Emilia ja Pekka Saatsi