Olemme kirjoitussarjamme ensimmäisessä osassa käsitelleet hengittäviä massiivirakenteita ja painovoimaista ilmanvaihtoa. Nyt vuorossa on neljä ajatusta, jotka täydentävät kokonaisuuden.
3. Tuulettuva alapohja
Tuulettuva alapohja on kokemuksen hyväksi osoittama, varmatoiminen ratkaisu. Se voi olla rossi- eli täytepohja tai vaikka multapenkki. Olennaista on, että tuuli pääsee puhaltelemaan lattian alla. Tuuletus vie pois maasta nousevan kosteuden, radonin ja muut epäpuhtaudet. Tuulettuva alapohja joutui yhdeksi syntipukiksi 1970-luvulla, kun rakennusten energiankulutusta haluttiin suitsia öljykriisin jälkeen. Lattioita täytettiin soralla, betonia valettiin ja mineraalivilloja asennettiin. Seurauksena oli usein lattiasieni. Kissanluukkuja tukittiin kesäajaksi, ja kadunpintoja nostettiin siten, että tuuletus estyi – samalla seurauksella. Nyt on oikea aika tuulettuvan alapohjan renessanssille. Samalla on pidettävä huolta alapohjan hyvästä ilmatiiviydestä, maltillisesta lämmöneristämisestä ja reilusta tuulettumisesta. Tällä reseptillä syntyvät alapohjat, jotka kestävät satoja vuosia. Olemme aiemmin kirjoittaneet blogissamme tuulettuvan alapohjan renessanssista, multapenkistä ja rossipohjasta.
4. Tuulettuva vintti
Tuulettuvan vintin eli kylmän ullakon tärkeys ja suoranainen nerokkuus on aivan liian huonosti tunnettu asia. Moni ymmärrettävästi ajattelee vinttiä reservitilana, jonne voidaan rakentaa lämpimiä huoneita. Valitettavasti juuri lämpimäksi rakentaminen aiheuttaa usein ongelmia: vinot yläpohjat, kattolyhdyt ja ullakkohuoneet ovat tyypillisesti talon ensimmäisiä kosteusvaurioituvia paikkoja. Kylmä vintti toimii puskuritilana lämpimän ja kylmän välissä. Se vähentää sisätilojen kuumenemista kesällä ja vähentää jääpatojen ja -puikkojen muodostumista talvella. Vintiltä käsin vesikaton vuotokohdat ja kondenssipaikat on helppo sateella havaita ennen kuin ne ehtivät aiheuttaa ongelmia. Tuuletuksen mukana mahdollinen kosteus pääsee myös haihtumaan pois aiheuttamatta ongelmia – edellyttäen, että rakenne on oikeanlainen, ja eristeet hengittäviä.
5. Kalteva katto ja reilut räystäät
Tiedämme, että tasakattokin voi toimia hyvin. Se kuitenkin edellyttää huomattavan tarkkaa suunnittelua, oikeaa toteutusta ja hyvää huoltoa. Usein joku näistä epäonnistuu. Ulospäin kalteva katto on kokemuksen hyväksi osoittama, varmatoiminen ratkaisu. Kun vesi valuu pois katolta, ei synny riskiä seisovasta vedestä ja tukkeutuvista kaivoista. Luonnollisesti myös ulospäin kalteva katto edellyttää oikeanlaista suunnittelua, toteutusta ja huoltoa. Esimerkiksi rännit on putsattava ja varottava, ettei lumenpudotuksessa tehdä reikiä katteeseen. Ulospäin kalteva katto voi olla muodoltaan monenlainen – esimerkiksi harja-, pulpetti-, auma- tai vaikkapa mansardikatto, riippuen arkkitehtonisesta kokonaisuudesta. Usein yksinkertaisimmat muodot ovat teknisesti toimivimpia ja pitkäikäisimpiä. Keskeistä on, että vesi valuu pois. Räystäiden tehtävänä on suojata rakennusta sateelta, osana vesikattoa. Räystäät vähentävät seinien ja erityisesti niiden yläosien, kosteusrasitusta. Yhdessä toimivan sadevesijärjestelmän kanssa reilut räystäät vähentävät myös roiskevesien aiheuttamaa seinien alaosien kosteusrasitusta. Räystäiden avulla voidaan myös vaikuttaa rakennuksen arkkitehtoniseen kokonaisuuteen ja ilmeeseen.
6. Yksinkertainen rakennustapa
Gastronomian puolella ihanteena ovat puhtaat raaka-aineet ja selkeät maut. Näin pitäisi olla myös rakentamisessa. Klassisen todennäköisyyden määritelmän mukaan: Todennäköisyys tapahtumalle on yhdistelmän tapauksien lukumäärän suhde kaikkien tapauksien lukumäärään. Miten tämä liittyy rakentamiseen: mitä useampia rakennekerroksia ja niiden liitoksia toteutamme, sitä todennäköisempää on, että joku menee pieleen. Yksinkertaiseen rakennustapaan kuuluu tarpeettomien kemikaalien välttäminen. Ympäristön kemikalisoituminen näkyy lisääntyneinä allergioina, syöpinä, siittiöiden vähentymisenä, hengityselinten sairauksina ja vesistöjen saastumisena. Kemikaaleilla on yhteisvaikutuksia, joita läheskään kaikkia ei tiedetä. Siksi on varminta välttää lisäaineiden käyttöä rakentamisessa.
Emilia & Pekka Saatsi