Puunpolttokoulussa olemme käsitelleet aiemmin ekologisuutta ja hyvän polttopuun ominaisuuksia. Tässä kirjoituksessa esitän kokemuksiani ja käsityksiäni siitä, mitä itse polttotapahtumassa on huomioitava, jotta se saadaan vietyä onnistuneesti läpi.
Sopivasti vetoa
Palaminen tarvitsee palavaa ainetta, kuumuutta ja happea. Viimeksi mainitun oikea määrä on ensiarvoisen tärkeää: Riittämättömän palamisilman aikaansaama kitupoltto tuottaa saasteita, kuten pienhiukkasia ja häkää, ja nokeaa hormit. Liian kova veto puolestaan johtaa lämmön karkaamiseen harakoille. Uuneja on monenlaisia, ja vanhoissa uuneissa voi olla omat niksinsä. Vetoa voidaan säädellä niin tuhkaluukulla, tulipesän suuluukuilla ja niissä olevilla korvausilma-aukoilla kuin pelleilläkin. Itselle ja omalle uunille sopiva tapa säädellä vetoa polton aikana löytyy kokeilemalla ja harjoittelemalla.
Meidän vanhoissa pönttöuuneissamme ei ole rakoarinaa eikä siten tuhkaluukkuakaan, joten säädän vetoa valurautaisten suuluukkujen ja peltien avulla. Sytyttämisen jälkeen pidän toisen suuluukuista kokonaan auki. Kipinäsihti on kiinni koko polton ajan. Kun puut ovat palaneet osin hiillokselle, suljen suuluukut, mutta jätän luukuissa olevat pienet korvausilma-aukot avoimiksi. Samalla suljen pellit puolilleen.
Puut ja sytykkeet
Pesä täytetään klapeilla sopivan ilmavasti siten, että pesä jää hieman vajaaksi. Päällimmäiseksi, kahden pienemmän klapin väliseen syvennykseen, laitetaan sytykkeet. Maitopurkit ja mainoslehtiset on syytä unohtaa, puhumattakaan sytytysaineista. Paras sytyke on koivuntuohi tai kiehinen, joka asetellaan lastut alaspäin.
Jos poltetaan kaksi pesällistä, laitetaan uudet klapit vasta madaltuneen hiilloksen päälle. Kahta useampaa pesällistä ei pidä polttaa, jotta uuni ei vaurioidu. Jos on tarpeen, voidaan polttaa aamulla pesällinen ja illalla toinen. Itse poltan normaalina talvena pesällisen joka aamu. Näin huonelämpö pysyy mukavan tasaisena, ja öisin on viileämpää.
Sytyttäminen päältä
Tulisijojen rakennetta on kehitetty ja uusia variaatioita kehitetty jatkuvasti viime vuosisatoina, ja niiden hyötysuhdetta ja päästöttömyyttä on saatu kehitettyä. Kekseliäin ja samalla yksinkertaisin uudistus on kuitenkin päältä sytyttäminen. Sen edut on todistettu niin monen arvovaltaisen tahon teettämissä tutkimuksissa, että asiasta ei kannata enää kiistellä. Idea on, että päältä sytytettäessä puun kaasut palavat tarkemmin, ja pienhiukkasia syntyy vähemmän. Päällä palava tuli kuumentaa alla olevia puita, jotka alkavat kaasuuntua, ja liekkien läpi kulkeva kaasu palaa tehokkaasti. Jos tuli palaa alla, käy niin että kaasut eivät pala tarkasti, mikä johtaa pienhiukkas- ja muihin päästöihin. Päältä sytyttämistä ei kannata pelätä: kun puut ovat kuivat ja kiehiset kunnossa, homma kyllä onnistuu helposti.
Kohentaminen
Palonaikainen kohentaminen on harvoin esiin nostettu, mutta oman kappaleensa arvoinen, tärkeä työvaihe. Kohentamista tarvitaan lähinnä rakoarinattomassa uunissa. Hiillosta kaivetaan pohjaa myöten tukevalla rautaisella työvälineellä, olkoon sitten hiilihanko tai koukku. Hehkuvien hiilten alle jää helposti lähes palamattomia puunkappaleita, jotka täytyy saada esiin ja syttymään. Myös isompia, hehkuvia kappaleita voidaan samalla pienentää, jotta hiilloksesta saadaan tasainen.
Työvälineet
Edellä mainittiin jo kohennin, mutta myös muutamalle muulle tarvikkeelle on jatkuvaa käyttöä. Tuhkaämpärin on oltava metallinen, tukeva ja kannellinen. Itse käytän liukuvakantista läkkisepän innovaatiota, joka toimii hämmästyttävän hyvin. Tuhkalapiossa tarvitaan riittävästi korokereunoja. Takkasettien pienet harjat kelpaavat lähinnä koristeiksi, jos sisustus sattuu olemaan sen suuntainen. Itse käytän reilua lattiaharjaa ja kihveliä, jotka kulkevat mukana uunilta toiselle. Putsaan uuninedustan aina puiden lataamisen, kohentamisen ja tuhkien tyhjentämisen jälkeen, jotta tuhka ja roska eivät lähde kulkeutumaan lasten villasukissa ympäri taloa.
Pellit kiinni
Poltto päättyy hetkeen, jolloin liekit ovat sammuneet ja hiillos tummunut, ja pellit voidaan työntää kiinni – ainakin alempi. Mahdollinen ylempi voidaan jättää auki ilmanpoistoa varten, jos uunissa on tähtiventtiili. Tähtiventtiilin toiminnasta voit lukea lisää täältä. Nykyään pelleissä on reikä häkäkaasun poistumista varten. Samasta reiästä poistuu tosin myös osa lämmöstä. Reikäpelteihin ja häkävaroittimiin saattaa syntyä vääränlainen luottamus, kuin auton automaattisiin turvajärjestelmiin. Varminta on opetella perusasiat turvallisesti ja kunnolla, niin ongelmilta vältytään.
Jälkihoito
Takkatulella tunnelmoija on nyt saanut tarinan päätökseen. Sen sijaan puulla lämmittäjä alkaa valmistautua jo seuraavaan lämmityskertaan. Itse teen sen niin, että lapioin hiilensekaisen, kuuman tuhkan kannelliseen peltiämpäriin ja kannan pihalle. Lapioimisen ajaksi avaan pellit hetkeksi, jotta tuhka ei pölise silmille. Iltasella lataan pesän valmiiksi seuraavan aamun lämmityskertaa varten. Lämpimässä uunissa puut kuivuvat niin, että aamulla sytyttämiseen riittää tulitikkulaatikon rapistelukin kahvinkeiton lomassa.
Pekka Saatsi