Seurantalon korjaus alkaa vesikatolta

Suomessa on noin 2 500 seurantaloa. Vanhimmat säilyneet on rakennettu 1880-luvulla, valtaosa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Seurantalo syntyi useimmiten samalla tavalla: nuorisoseura, työväenyhdistys, maamiesseura tai raittiusseura hankki tontin, jäsenet ajoivat hirret ja lankut paikalle ja talo nousi talkoilla. Näin muodostui rakennustyyppi, joka on yksi maamme laajimmista ja yhtenäisimmistä rakennusperintökokonaisuuksista. Se on lähes kokonaan yhdistysten omistuksessa eli niiden ihmisten vastuulla, jotka tekevät työn omalla vapaa-ajallaan.

Seurantalon pohjaratkaisu on hämmästyttävän vakiintunut: eteinen ja naulakot, suuri sali, sen päässä näyttämö esirippuineen, sivussa keittiö ja pieni kabinetti. Sali on yleensä kylän suurin huone – ja usein ainoa tila, johon koko kylä mahtuu yhtä aikaa sisälle.

Kuvassa Byahemmet-seurantalon vesikate on juuri uusittu suunnitelmiemme mukaisesti, ja julkisivujen sekä ikkunoiden kunnostus on käynnissä.

Käyttö on parasta vaalimista – mutta se ei yksin riitä

Käyttö on parasta rakennusperinnön vaalimista. Monet seurantalot ovatkin aktiivisessa käytössä ja toimivat kylien ja kaupunginosien kokoontumis- ja tapahtumatiloina. Käyttöasteen parantaminen antaa usein aihetta miettiä myös toiminnallista kehittämistä: muuntojoustava sali, toimiva keittiö, esteetön sisäänkäynti ja lämmitys, jota voi säätää tilaisuuksien mukaan, tekevät talosta käyttökelpoisen ympäri vuoden.

Kaikkia rakennuksia on kuitenkin kunnostettava aika ajoin, ja korjaushankkeessa onnistuminen edellyttää osaavaa suunnittelua. Olemme saaneet auttaa useiden seurantalojen korjaussuunnittelussa. Kohteitamme ovat muun muassa Mallusjoen seuratalo Orimattilassa (rakennettu 1916), Thorstorp Espoon Leppävaarassa (1911), Vihiniemen kylätalo Salossa (1919), Byahemmet Pernajan Vanhakylässä (1932) ja Myrskylän majakka (1911).

Olemme kirjoittaneet aiemmin siitä, ettei hirsitaloja uhkaa purkaminen vaan korjaaminen. Tällä haluamme kiinnittää huomion siihen, miten tärkeää on, että korjaukset tehdään vanhaa rakennustapaa ymmärtäen, teknisesti turvallisella tavalla ja tunnistettuja arvoja vaalien. Onneksi apua, neuvoja ja myös rahallista tukea on saatavilla, ja tässä työssä Suomen Kotiseutuliitolla on tärkeä rooli.

Monissa seurantaloissa on tehty epäonnistuneiksi osoittautuneita korjauksia ja muutoksia samaan tapaan kuin asuinrakennuksissakin. 1970-luvun energiakriisin jälkeinen lisäeristysvimma sekä modernien rakennusmateriaalien ja muovimaalien yhdistelmä on johtanut usein rakennusfysikaalisiin ongelmiin ja arkkitehtuurin ominaispiirteiden heikkenemiseen. Epäonnisetkin korjaukset on tehty hyvässä uskossa ja vaivaa säästämättä. Vasta myöhemmin on huomattu, että korvausilmaventtiilien tukkiminen ja koneellisen poistoilmanvaihdon lisääminen ovatkin johtaneet sisäilmaongelmiin. Olemme käsitelleet näitä aiheita kirjoituksissamme Hirsiseinien lisäeristäminen ei ole kestävää, Painovoimaisen ilmanvaihdon perusteet ja Raikasta ilmaa räppänästä.

Seurantalot on rakennettu yleensä talkootyönä. Kuvassa Myrskylän majakan lisärakennuksen perustusten kaivuuta. Lähde: Myrskylän suomalainen nuorisoseura Ry.

Miksi juuri katto on ensimmäisenä?

Kun kaikkea ei voida korjata kerralla, on mietittävä, mistä aloitetaan niillä resursseilla, joita saadaan käyttöön. Usein se tarkoittaa, että vesikatto on korjattava aivan ensimmäisenä. Ehjä katto ja toimivat vesikourut auttavat pitämään kunnossa myös seinät, alapohjan ja perustukset. Vasta kun vesi saadaan pidettyä rakennuksen ulkopuolella, on aika miettiä muita korjaustoimia.

Vesikaton priorisointi näkyy myös omissa seurantalohankkeissamme. Vihiniemen kylätalon, Byahemmetin ja Thorstorpin työt ovat alkaneet vesikaton kuntotutkimuksella ja korjaussuunnittelulla. Thorstorpin hanke on parhaillaan käynnissä, ja syksyn edetessä viimeistelemme kuntotutkimusraportin ja laadimme korjaussuunnitelmat. Palaamme sen havaintoihin myöhemmin syksyllä omassa kirjoituksessaan – vanhan peltikaton käyttäytymisessä riittää kerrottavaa.

Mallusjoen seuratalo sijaitsee Orimattilassa, Mallusjärven rannalla. Idyllisellä seurantalolla on merkittävä asema kyläläisten sydämissä. Paitsi Takinkääntöviikkoja, siellä on juhlittu myös satoja häitä ja muita merkkipäiviä, tanssittu tanhuja, laulettu, leikitty ja muilla tavoin nautittu yhteisöllisyydestä.

Mitä pitää tietää ennen kuin korjaaminen alkaa?

Seurantalon korjaaminen alkaa lähtötietojen keräämisellä. Kolme asiaa on tehtävä ennen ensimmäistäkään talkoopäivää.

1. Lähtötiedot ja mittauspiirustukset. Yleensä seurantaloista ei ole olemassa luotettavia piirustuksia – vanhat suunnitelmapiirrokset ovat kauniita, mutta toteutus ei ole noudattanut suunnitelmia, tai myöhempiä muutosvaiheita ei ole dokumentoitu. Mallusjoella tuotimme lähtötiedot laserkeilaamalla ja dronekuvauksella, ja laadimme näiden pohjalta mittatarkat nykytilannepiirustukset. Tämä työvaihe maksaa itsensä takaisin nopeasti. Arvailun tuottamat virheet jäävät pois. Rakenteet on esitetty todenmukaisesti. Laajuustiedot ja materiaalimenekit voidaan laskea kuvista.

2. Tieto siitä, mikä on arvokasta ja ehjää ja mikä vaurioitunutta. Kaikkea ei voi eikä pidä korjata kerralla. Kun tiedetään, mitkä osat ovat alkuperäisiä ja mitkä myöhempiä ja missä vauriot todella ovat, korjaus osataan kohdistaa oikein. Jos resurssit riittävät, on suositeltavaa laatia seurantalosta rakennushistoriaselvitys. Se on talon tarina helppolukuiseksi ja innostavaksi koottuna: mikä seurantalossa on alkuperäistä, millainen on muutoshistoria sekä millaisia arvoja ja ominaispiirteitä talossa on. Kuntotutkimuksessa rakennus puolestaan tutkitaan rakennusteknisestä näkökulmasta ja havainnot kootaan raportiksi: mikä on ehjää ja mikä vaatii korjausta.

3. Vaiheistettu korjaussuunnitelma ja kustannusarvio. Seurantalon korjaus on lähes aina monivuotinen. Suunnitelma, joka jakaa työn järkeviin vaiheisiin ja jonka perusteella kustannukset voidaan arvioida, on samalla se asiakirja, jolla rahoitus haetaan.

Kolmas kohta on ajankohtainen: Suomen Kotiseutuliiton myöntämän seurantalojen korjausavustuksen haku on auki 1.–30.9.2026 ja päättyy viimeisenä päivänä kello 16. Avustus on tarkoitettu yhdistysten omistamille, vapaassa kansalaiskäytössä oleville taloille – kunnan tai yksityisen omistamaan taloon sitä ei myönnetä. Hakijan omarahoitusosuuden on oltava vähintään 20 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista, mutta talkootyön saa laskea omarahoitukseksi.

Jakoperusteissa kiinnitetään huomiota rakennuksen kulttuurihistorialliseen arvoon sekä kokoontumistilojen tarpeellisuuteen alueen kansalaistoiminnan kannalta. Talon aktiivinen ja monipuolinen käyttö sekä yhdistyksen oma aktiivisuus painavat hakemuksessa, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi tunnistetut talot ovat etusijalla, korjaustöiden kiireellisyys otetaan huomioon – vuotava katto on kiireellinen – ja avustuksia pyritään myöntämään niin, että yksi osakokonaisuus saadaan toteutettua kerralla yhtäjaksoisesti. Asianmukaiset korjaussuunnitelmat ja kustannusarvio ovat avustuksen saamisen edellytys, ja avustusta myönnetään myös korjausten suunnittelukustannuksiin ja kuntoarvioon. Suunnitteluun käytetty raha ei siis ole rahoituksesta pois, vaan osa sitä.

Jos seurantalollanne on edessä korjaushanke tai käytön kehittäminen, autamme mielellämme lähtötietojen, kuntotutkimuksen ja korjaussuunnitelmien laatimisessa.

Emilia ja Pekka Saatsi

Saatsi Arkkitehdit Oy osallistui PoliRuralPlus Develop Call -rahoituksella toteutettuun Avoin Map -hankkeeseen. Hankkeessa yhdistettiin digitaaliset karttapalvelut, paikallinen osallistuminen ja suunnitteluosaaminen Mallusjoen kestävän kehityksen tukemiseksi. Saatsi Arkkitehdit tarkasteli Mallusjoen seurataloa käytännön korjaus- ja kehittämiskohteena. Työhön sisältyivät laserkeilaus, drone- ja maanpinnalta otetut valokuvat, mittaus- ja lähtötietopiirustukset sekä luonnossuunnitelmat. Lopputuloksena valmistuneet luonnossuunnitelmat tarkastelevat seuratalon kehittämistä muuntojoustavaksi sekä materiaali- ja energiatehokkaaksi vihreäksi kulttuurikeskukseksi rakennuksen paikallista identiteettiä kunnioittaen. Hanke päättyi kesäkuussa 2026. Saatsi Arkkitehdeille oli ilo osallistua EU-rahoitteiseen hankkeeseen ja edistää vihreää siirtymää vahvassa eurooppalaisessa yhteistyöverkostossa, joka yhdisti paikallisen tiedon, digitaaliset työkalut ja monialaisen asiantuntemuksen. Lue lisää päättyneestä hankkeesta täältä.

PoliRuralPlus-hanke on saanut rahoitusta Euroopan unionin Horisontti Eurooppa -tutkimus- ja innovointiohjelmasta avustussopimuksen nro 101136910 nojalla. Esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat kuitenkin ainoastaan kirjoittajan tai kirjoittajien omia eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai Euroopan tutkimuksen toimeenpanoviraston (REA) näkemyksiä. Euroopan unionia tai avustuksen myöntävää viranomaista ei voida pitää niistä vastuussa.