Kaikki blogitekstit | arkkitehtuuri | betoni | ekologisuus | energiatehokkuus | hirsi | home | ilmanvaihto | kestävä rakentaminen | kierrättäminen | luomutalo | luonto | mitä oppia vanhasta | monimuotoisuus | märkätila | periaatteet | pintakäsittely | puulämmitys | rakennusfysiikka | rakennusperintö | restaurointi | sisäilma | Tiili

Pellavaöljymaali, maalien kuningas – osa 2: Maalaa oikein!

Kerroimme aiemmassa kirjoituksessamme perinteisen pellavaöljymaalin ominaisuuksista ja ainesosista. Nyt keskitymme siihen, mitä tulee huomioida maalaustyössä. Helppoa, kun sen osaa Perinteisellä pellavaöljymaalilla maalaaminen on vaativaa. Pellavaöljymaalilla onnistuminen edellyttää, että alusta on huolella puhdistettu tai alla oleva maali on samaa maalityyppiä ja kunnolla kiinni alustassa. Tällöin voi toki olla mahdollista vain elvyttää vanhaa maalia uuden maalauskierroksen sijaan. Maalaus on tehtävä jäykällä luonnonharjassiveltimellä ohuelti useaan kertaan, tiukkaan sivellen. Jos maalataan liian paksulti, öljymaali rypistyy eikä kuivu kunnolla. Nykymaaleja käyttävät maalarit ovat tottuneet helppouteen maaleja hankittaessa,...

Lue lisää

Pellavaöljymaali, maalien kuningas – osa 1: Ominaisuudet

Perinteisellä pellavaöljymaalilla on pitkä ja kunniakas historia puupintojen parhaana suojaajana ja kaunistajana. Historiasta kiinnostuneille voimme lämpimästi suositella arkkitehti Panu Kailan kirjoja, esimerkiksi Kevät toi maalarin – perinteinen ulkomaalaus (Jyväskylä 2007). Panun kirjoissa on historian lisäksi kattava kokoelma reseptejä ja muuta hyvää tietoa. Olemme kertoneet aiemmassa blogikirjoituksessamme, miksi suosimme perinteisiä maalityyppejä. Olemme myös kirjoittaneet lyhyen punavärin historiikin. Omia maalauskokeilujamme. Olemme testailleet öljymaalin kestävyyttä niin höylätyllä kuin sahatulla puupinnalla. Käytetty pigmentti vaikuttaa myös kestävyyteen. Pellavaöljymaalin ominaisuudet Pellavaöljymaali sisältää...

Lue lisää

Rakentamisen tulisi olla kestävää, ei kertakäyttöistä

Diplomi-insinööri Pekka Leppänen kaipasi työntöapua energiatehokkaaseen rakentamiseen (HS 1.12.2018). Leppäsen ehdotus sadan vuoden tavoiteiästä on liian lyhyt, ja nykyinen 30-50 vuotta edustaa vastuutonta kertakäyttökulttuuria. Esimerkiksi Helsingissä ja Porvoossa asutaan 200-vuotiaissa taloissa, jotka ovat terveitä – ja hinnoista päätellen varsin tavoiteltuja. Niihin sijoitettu varallisuus näyttää säilyttävän arvonsa. Vielä tärkeämpää on, että kestäviin rakennuksiin sitoutunut hiili pysyy poissa kierrosta pitkään. Rakennusfysiikan professori Juha Vinha on huomauttanut, että energiamääräysten kiristäminen johtaa kosteus- ja homeriskien lisääntymiseen mutta ei välttämättä energiankulutuksen pienenemiseen. Ilmastonmuutos lisää...

Lue lisää

Mitä voimme oppia vanhoista rakennuksista – osa 2

Olemme kirjoitussarjamme ensimmäisessä osassa käsitelleet hengittäviä massiivirakenteita ja painovoimaista ilmanvaihtoa. Nyt vuorossa on neljä ajatusta, jotka täydentävät kokonaisuuden. 3. Tuulettuva alapohja Tuulettuva alapohja on kokemuksen hyväksi osoittama, varmatoiminen ratkaisu. Se voi olla rossi- eli täytepohja tai vaikka multapenkki. Olennaista on, että tuuli pääsee puhaltelemaan lattian alla. Tuuletus vie pois maasta nousevan kosteuden, radonin ja muut epäpuhtaudet. Tuulettuva alapohja joutui yhdeksi syntipukiksi 1970-luvulla, kun rakennusten energiankulutusta haluttiin suitsia öljykriisin jälkeen. Lattioita täytettiin soralla, betonia valettiin ja mineraalivilloja asennettiin. Seurauksena oli usein lattiasieni. Kissanluukkuja tukittiin...

Lue lisää

Mitä voimme oppia vanhoista rakennuksista – osa 1

Rakentamistavat ja -määräykset ovat muuttuneet huolestuttavaan ja kestämättömään suuntaan. Tekniset monikerrosrakenteet, koneellinen ilmanvaihto, virhealttiit ratkaisut ja kemikalisaatio ovat esimerkkejä kertakäyttökulttuurista. Määräysten tukemana toteutetaan rakennuksia, jotka ovat 30-50 vuoden ikäisinä purkukunnossa, elleivät ole jo aiemmin todettu käyttökelvottomiksi kosteus-, home- ja sisäilmaongelmien takia. Energiatehokkuutta ylikorostava, tekninen rakennustapa johtaa kosteus- ja homeriskien lisääntymiseen mutta ei välttämättä energiankulutuksen pienenemiseen. Ilmastonmuutos lisää rakenteiden kosteusteknisiä riskejä entisestään. Vaikeasti kierrätettävien purettujen rakennusmateriaalien, kuten muovipohjaisten eristeiden, päätyminen jätteeksi...

Lue lisää

Rossipohja kestää terveenä satoja vuosia

Rossipohjan historia ja ominaisuudet Perusajatuksena rossipohjassa on, että lattia on koko alaltaan eristetty, ja sen alla on tuulettuva ryömintätila. Täyte- eli rossipohja tarkoittaa tarkkaan ottaen laudoitusta, joka kantaa eristeen. Vuonna 1893 kirjoitettiin: ”Nykyaikoina on ruvettu tekemään silta rossipermannon kanssa siten että niskasten päälle asetetaan haljispuolikkaat pyöreä puoli ylöspäin, sitten sammalia jotka poljetaan tiukkaan ja sammalien päälle multaa. Mullan päälle asetetaan toiset niskaset, joihin naulataan sileäksi höylätyt siltapalkit.” Rossipohja on multapenkkiä alttiimpi routavaurioille, koska sisätilasta kulkeutuva hukkalämpö ei pääse pitämään perustuksia sulana. Perustukset on vietävä routarajan alle. Rossipohjatalossa ei tule...

Lue lisää

Multapenkin historia ja tulevaisuus

Tuulettuvaa alapohjaa käsittelevän kirjoitussarjamme ensimmäisessä osassa kerroimme, miksi tuulettuva alapohja on hyvä lähtökohta terveelle ja kestävälle rakennukselle. Multapenkki on varhainen tapa eristää lattia vedolta. Se on ”vanhoissa asuinrakennuksissa seinää vasten luotu multavalli, joka estää kylmän tunkeutumasta seinähirsien alitse rakennuksen sisälle.” Tällainen alapohjarakenne oli esimerkiksi Jukolan veljesten sysikoijussa. Multapenkin muita nimityksiä ovat mm. multipenkki, multiaispenkki, multiainen ja sammakkopenkki. Multapenkin tuuletuskanavat on tehty lautaputkista. Multapenkin tunnistaakin sokkelin ulkopinnassa näkyvistä, pienistä lautaputken päädyistä. Perinteiseen tapaan lattioita on kuurattu havuilla ja hiekalla runsasta...

Lue lisää

Tuulettuvan alapohjan renessanssi

Alapohja – siis rakennuksen alin lattiarakenne – voi olla maanvarainen eli maata vasten rakennettu tai tuulettuva, jossa maanpinnan ja lattian alla olevan eristeen väliin jää ilmatila. Nykyrakentamisessa suositaan maanvaraisia lattioita. Miksi tuulettuva alapohja olisi parempi? Koska se on kokemuksen hyväksi osoittama, varmatoiminen ratkaisu. Maanvaraisissa alapohjissa on ongelmia, erityisesti kosteuden kapillaarisen nousun takia. Aiemmin maanvastaisia betonilaattoja tehtiin siten, että lämmöneriste asennettiin pohjalaatan yläpuolelle. Laatan yläpintaan tuli myös puurakenteita. Kosteudelle arat eristeet ja puurakenteet ovat usein johtaneet mikrobi- ja lahovaurioihin. Korjaaminen on raskasta ja kallista: se edellyttää käytännössä koko laatan purkamista. Maanvaraisen...

Lue lisää

Lisäainein terästettyä luonnollisuutta

Kerroin aiemmassa kirjoituksessani pellavaisten hirrenvälinauhojen muovisideaineesta. Nyt laajennan asiaa myös muihin luonnonmukaisina pidettyihin lämmöneristeisiin sekä hirren- ja karmivälitilkkeisiin. Käsittelen selluvillan, pellavaeristeen, turpeen ja lampaanvillaeristeen lisäaineita. Myöhemmin palaamme blogissamme tarkemmin näiden eristemateriaalien muihin ominaisuuksiin. Lisäaineista huolimatta, kaikki edellä luetellut eristeaineet soveltuvat hyvin perinteiseen hirsitaloon. Sen sijaan mineraalivillat, polypropeeni, uretaani, solumuovi ja vastaavat ovat markkinamiesten puheista huolimatta antiteesi luonnonmukaiselle, kosteutta sitovalle rakentamistavalle, joten niitä emme käsittele sen enempää. On myös eriste- ja tilkeaineita, joissa...

Lue lisää

Mitä tarkoittaa hengittävä rakenne?

Hengittävä rakenne on yksi kiistellyimmistä ja väärinymmärretyimmistä ilmaisuista rakennusalalla. Tässä kirjoituksessa kerron, mistä on oikeasti kysymys – ja mistä ei. Kaiken takana on vesi. Aloitetaan perusteista. Veden kolme olomuotoa Vedellä on kolme olomuotoa: kiinteä (jää), neste (vesi) ja kaasu (vesihöyry). Myös lumi on jäätä. Jää on ”kuivaa” ja näkyvää. Nestemäinen vesi on ”märkää” ja näkyvää. Kaasu on ”kuivaa” ja näkymätöntä. On huomattava, että yleiskielessä puhumme usein vesihöyrystä, kun tarkoitamme aerosolia. Esimerkiksi pilvet ja sumu ovat aerosolia, siis pieniä nestepisaroita ilmassa. Ne eivät ole vesihöyryä. Vesihöyryä ei voi nähdä. Se on ilman osakaasu, siis ikään kuin osa ilmaa. Kosteuskonvektio...

Lue lisää

Pekan puunpolttokoulu – osa 3: Yhden tikun ihme

Puunpolttokoulussa olemme käsitelleet aiemmin ekologisuutta ja hyvän polttopuun ominaisuuksia. Tässä kirjoituksessa esitän kokemuksiani ja käsityksiäni siitä, mitä itse polttotapahtumassa on huomioitava, jotta se saadaan vietyä onnistuneesti läpi. Sopivasti vetoa Palaminen tarvitsee palavaa ainetta, kuumuutta ja happea. Viimeksi mainitun oikea määrä on ensiarvoisen tärkeää: Riittämättömän palamisilman aikaansaama kitupoltto tuottaa saasteita, kuten pienhiukkasia ja häkää, ja nokeaa hormit. Liian kova veto puolestaan johtaa lämmön karkaamiseen harakoille. Uuneja on monenlaisia, ja vanhoissa uuneissa voi olla omat niksinsä. Vetoa voidaan säädellä niin tuhkaluukulla, tulipesän suuluukuilla ja niissä olevilla korvausilma-aukoilla kuin...

Lue lisää

Pekan puunpolttokoulu – osa 2: Hyvän polttopuun DNA

Puunpolttokoulun ensimmäisessä osassa käsittelimme puunpolton ekologisuutta. Nyt on vuorossa oikean polttopuun valinta. Eri käyttökohteisiin on omat suosituksensa ja perusteensa. Avotakassa ei voi käyttää havupuuta pihkan aiheuttaman kipinöinnin takia. Savusaunaan sopii leppä, koska siitä ei tule kitkua. Tässä yhteydessä keskitymme kuitenkin puun polttamiseen lämmitysmielessä – siis varaavassa takassa. Talvella kaadettu kotimainen mänty on ensiluokkaista raaka-ainetta hyvälle polttopuulle. Koivu on paras ja kallein Puun lämpöarvo on se lämpömäärä, jonka yksi kilogramma puuta palaessaan luovuttaa. Puun lämpöarvo on suoraan verrannollinen puun kuivapainoon eli tiheyteen. Mitä tiheämpää puuta, sitä painavampaa ja parempaa. Yleisimmät...

Lue lisää

Pekan puunpolttokoulu – osa 1: Puulämmityksen ekologisuus

Puun pienpoltto herättää intohimoja puolesta ja vastaan. Aiheesta on kirjoitettu niin opaskirjoja kuin pamflettejakin. Haluan tällä kirjoitussarjalla tuoda oman näkökulmani keskusteluun. Käsitykseni on, että puunpoltto on oikein tehtynä, paitsi ekologista myös tarpeellista perinteisen hirsitalon rakennusfysikaalisen toiminnan varmistamiseksi. 4000 lämmityskerran kokemuksella Kirjoitukseni otsikon voi lukea myös kirjaimellisesti. Olemme vuodesta 2008 asuneet alun perin kansakouluksi rakennettua vanhaa hirsitaloa, jota lämmitämme ensisijaisesti puulla. Päivittäisessä käytössä on kaksi vanhaa pönttöuunia, yksi uudempi pystyuuni sekä kierrätysosista rakentamamme puuliesi, helli. Kovemmilla pakkasilla lämmitämme vanhaa leivinuunia. Näiden kahdeksan vuoden...

Lue lisää

Muovia vai luomua hirren väliin?

Perinnerakentaja: älä lue tätä kirjoitusta, jos haluat nukkua yösi hyvin. Olet varmaankin lähtenyt rakennusprojektiin ajatellen, että muovi on viimeinen asia jota seinääsi laitetaan. Silti lähes jokaisessa, käsin veistetyssäkin hirsitalossa on muovia joka puolella, hirsiseinän sisällä. Hirsien välissä tilkkeenä käytettävä pellavanauha pysyy nimittäin kasassa muovisideaineella. Muunlaista pellavanauhaa ei valitettavasti ole myynnissä. Tuoteselosteissa puhutaan kierrellen lämpökuidusta tai uusiokiinnityskuidusta, mutta yhtä kaikki muovista on kyse. Muovisideainetta käytetään kaikissa eristelevyissäkin, myös selluvilla-, turve- ja pellavalevyissä, mutta se on jo toisen kirjoituksen aihe. Onko muovisideaineiselle pellavanauhalle vaihtoehtoja...

Lue lisää

Lyhyt punavärin historiikki

Punaiselle keittomaalille, jota tuttavallisemmin kutsutaan punamullaksi, värin antaa luontaisesti maaperässä esiintyvä rautaoksidi. Myös keltaista maa-ainesta voidaan liettää maaperästä punamullan tapaan ja polttaa siitä punaisen sävyisiä pigmenttejä. Suomessa ei maavärejä enää lietetä. Teknisiä rautaoksidivärejä valmistetaan raudantuotannon sivutuotteina. Tällaisia ovat esimerkiksi Ruotsista tuodut Falun kaivoksen punavärit. Punaväriä voidaan valmistaa myös synteettisesti. Maapigmentit ovat myrkyttömiä, mutta osa kemiallisesti valmistetuista punaisista pigmenteistä on erittäin myrkyllisiä. Keittomaalin ensi askeleet Traaniin, eli hylkeen tai valaan rasvaan sekoitettu punaväri oli Suomen vanhinta rakennusmaalia. Tällaisella maalilla saatettiin...

Lue lisää

Hirsitaloja ei uhkaa purkaminen vaan korjaaminen – osa 1

Maamme niukkenevaa hirsirakennuskantaa ei nykyään uhkaa purkaminen samassa mitassa kuin aiempina vuosikymmeninä. Isompi uhka on korjaaminen. Hirsirakennuksen korjaaminen on viisas kulttuuriteko, mutta vain silloin kun se tehdään oikein. Hyvää tarkoittava mutta ymmärtämätön korjaaminen saattaa johtaa peruuttamattomiin vahinkoihin. Korjaushankkeella on yleensä useita tavoitteita, joista yksi tavallisimmista on energiatehokkuuden parantaminen. Tähän pyritään mm. uusimalla vanhoja ikkunoita ja muita rakennusosia. Lopputulos on yleensä surullinen, mutta se on eri kirjoituksen aihe. Tässä yhteydessä käsittelemme yhtä hyvää ja yhtä huonoa menetelmää hirsitalon energiatehokkuuden parantamiseksi. Vaikka väärin korjaaminen on isoin uhka, eivät valitettavasti...

Lue lisää

Energiatehokkuus ei ole oikotie ekologisuuteen

Luontojärjestöjen johtajat Jari Luukkonen ja Leo Stranius esittivät yhdessä eristeteollisuuden Gunnar Forsmanin kanssa, että rakennusten energiamääräyksiä tulisi kiristää vielä suunniteltuakin nopeammin (HS 23.6.2016). He ovat oikealla asialla pyrkiessään ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen, mutta rakentamisen ympäristökuormituksen he ovat ymmärtäneet väärin. On hämmentävää, että järjestöt katsovat taistelevansa samalla rintamalla eristeteollisuuden kanssa. Teollisuuden pyrkimyksenä on luonnollisesti tuottaa voittoa. Luontojärjestöjen luulisi kantavan huolta maapallon kantokyvystä. Tutkimusten mukaan energiatehokkuudessa on ongelmia Jää epäselväksi, mihin mittauksiin kirjoittajat viittaavat todetessaan passiivirakennusten olevan...

Lue lisää

Miksi perinteistä maalia?

Toimistomme suunnitelmissa käytämme ensisijaisesti vain perinteisiä maalityyppejä, kuten pellavaöljymaalia, keittomaalia, kalkkimaalia, liimamaalia ja temperamaalia. Miksi näin? Syitä on useita, ja ne kiertyvät toistensa ympärille. Pitkä käyttökokemus ja kaunis vanheneminen Tavoitteena on aina maalatun pinnan ja rakenteen rakennusfysikaalinen toimivuus, hyvä sisäilma, mahdollisimman vähäinen kemikaalikuorma, kaunis vanheneminen sekä pitkä käyttökokemus. Nyrkkisääntönä on, että uutuudet on tehty uusiin taloihin, mutta niissäkin vanha konsti voi olla parempi kuin pussillinen uusia. Erityisesti vanhoja taloja korjattaessa maalityypin valinnalla on merkitystä. Mitä muita syitä perinteisen maalien käyttämiseen on? Perinteiset maalit vanhenevat...

Lue lisää

Hirsitalon julkisivulaudoitus ei kaipaa tuulettamista

Perinteisesti julkisivuverhous on kiinnitetty suoraan hirsiseinään ilman tuuletusrakoa. Näin toimittu myös purutäytteisissä lautataloissa, esimerkiksi rintamamiestaloissa. Tällä on tavoiteltu vedon poistamista eli ilmatiiviyden lisäämistä. Laudoituksen alla on usein käytetty tuohta, tervapaperia tai rappausta samasta syystä. Toisinaan vanhassakin talossa tapaa alusrimoitusta, mutta kyseessä on yleensä ollut seinän oikaisu, ei tuulettaminen. Tuuletusrako alkoi yleistyä vasta 1960-luvulla. Silloin huomattiin, että muovimaalit estivät kosteuden haihtumisen ulospäin, ja seinät alkoivat lahota. Tuuletusraon avulla ongelma on ratkaistu: hirsirunko pysyy kuivana, vaikka verhous olisi tehty kestopressusta. Miksi siis vastustaa tuuletusraon...

Lue lisää